tahdisto kettu
© Shutterstock

Kettu – Näin löydät Ketun tähdistön

TÄHDISTÖOPAS: Ketun tähdistö on 55. suurin kaikkiaan 88 virallisesta tähdistöstä. Kettu näkyy heinäkuusta syyskuuhun pohjoisella pallonpuoliskolla. Etsi Kettu tähdistöoppaamme avulla ja opi lisää yllämme levittyvästä tähtitaivaasta.

Ketun tähdistö

Ketun tähdistö sijaitsee keskellä niin sanottua Kesäkolmiota, joka on kesätaivaalla näkyvä suuri, lähes suorakulmainen kolmio. Siinä on kolme kirkasta tähteä, Deneb, Altair ja Vega, jotka kukin kuuluvat eri tähdistöön.

Tähdistön esitteli puolalainen tähtitieteilijä Johannes Hevelius vuonna 1687. Tähdistön hahmossa on nähty kettu, jolla on hanhi suussaan. Sen latinankielinen nimi Vulpecula tarkoittaa sananmukaisesti pientä kettua.

Heveliuksen mukaan kettu kantaa hanhea kolmipäisen koiran, Kerberoksen, luo. Kreikan mytologiassa Kerberos vartioi manalan porttia. Kerberos oli aikoinaan oma tähdistönsä, mutta nykyään sen tähdet kuuluvat Herkuleen tähdistöön.

Ketun tähdistössä sen kirkkain tähti, Anser, on hanhen tunnusmerkki. Latinan sana anser tarkoittaakin juuri hanhea.

Vaatimattomasta koostaan huolimatta Ketun tähdistö sisältää kiehtovia taivaankappaleita, kuten elliptisen galaksin NGC 7052, avoimen tähtijoukon nimeltään Vaateripustin sekä planeetarisen sumun Messier 27, joka tunnetaan nimellä Nostopainosumu.

Ensimmäinen planetaarinen sumu löytyi Ketusta

Ensimmäinen tutkijoiden löytämä planetaarinen sumu on niin sanottu Nostopainosumu, joka sijaitsee Ketun tähdistössä.

Tähtitieteilijä Charles Messier havaitsi sumun vuonna 1764 ja antoi sille nimen Messier 27 sumumaisten kohteiden luettelossaan.

Vuonna 1783 tähtitieteilijä William Herschel tutki sumua lähemmin. Kaksi vuotta aiemmin hän oli saavuttanut maailmanlaajuista kuuluisuutta löydettyään Uranus-planeetan.

Messier 27:n kuvauksessaan Herschel mainitsi, että sumun vihertävä väri ja pyöreä muoto muistuttivat Uranusta, ja siksi hän otti käyttöön nimityksen planetaarinen sumu tämänkaltaisten kohteiden luokitteluun.

Planetaarinen sumu,

Nostopainosumu – toiselta nimeltään Messier 27 – on ensimmäisenä havaittu planetaarinen sumu. Sumu sijaitsee Ketun tähdistössä noin 1 200 valovuoden päässä Maasta.

© ESO/I. Appenzeller, W. Seifert, O. Stahl, M. Zamani

Nykyään tiedetään, että planetaariset sumut eivät liity planeettoihin.

Planetaarinen sumu syntyy, kun tähdet luhistuvat ja muuttuvat pieniksi valkoisiksi kääpiöiksi samalla kun tähtituuli puhaltaa tähden ulko-osien aineksen kaasuina avaruuteen.

Kuolevan tähden massa voi olla korkeintaan noin kahdeksan kertaa Auringon massa, jotta siitä voi muodostua planetaarinen sumu. Raskaammat tähdet päättävät päivänsä supernovaräjähdyksissä.

Valkoisesta kääpiöstä lähtevä säteily saa kaasut loistamaan, mistä muodostuu planetaarinen sumu. Kaasut leviävät kuitenkin nopeasti, ja kymmenientuhansien vuosien kuluttua sumu ei enää ole näkyvissä.

Aurinko muuttuu ilmeisesti planeetariseksi sumuksi, kun se palaa loppuun 5–6 miljardin vuoden kuluttua.

Näin löydät Ketun tähdistön

tahdisto kettu

Anser (α)

Toinen nimi: Alpha Vulpeculae
Näennäinen kirkkaus: Maasta katsottuna Anser-tähden näennäinen kirkkaus eli suuruusluokka, magnitudi, on 4,4. Anser on Ketun tähdistön kirkkain tähti.

Väri: Punainen
Etäisyys Maasta: 291 valovuotta

1

23 Vulpeculae

Näennäinen kirkkaus: Maasta katsottuna 23 Vulpeculae -tähden näennäinen kirkkaus eli suuruusluokka, magnitudi, on 4,52.

Väri: Oranssi
Etäisyys Maasta: 327 valovuotta

2

15 Vulpeculae

Näennäinen kirkkaus: Maasta katsottuna 15 Vulpeculae -tähden näennäinen kirkkaus eli suuruusluokka, magnitudi, on 4,66.

Väri: Valkoinen
Etäisyys Maasta: 243 valovuotta

3

13 Vulpeculae

Näennäinen kirkkaus: Maasta katsottuna 13 Vulpeculae -tähden näennäinen kirkkaus eli suuruusluokka, magnitudi, on 4,57.

Väri: Sininen
Etäisyys Maasta: 334,53 valovuotta

4

1 Vulpeculae

Näennäinen kirkkaus: Maasta katsottuna 1 Vulpeculae -tähden näennäinen kirkkaus eli suuruusluokka, magnitudi, on 4,77.

Väri: Sininen
Etäisyys Maasta: 780 valovuotta

5
© Shutterstock