Pohjantähti – Näin löydät Pohjantähden

Pohjantähti

Polaris-tähti tunnetaan Pohjantähtenä, mutta tilanne muuttuu tulevaisuudessa.

Nimi Pohjantähti ei nimittäin ole kytköksissä yhteen tiettyyn tähteen vaan siihen tähteen, joka kulloinkin on lähinnä pohjoista taivaannapaa. Tällä hetkellä Polaris – nykyinen Pohjantähti – sijaitsee noin asteen päässä taivaannavasta. Kun Maan kiertoakseli siirtyy ympyräliikkeessä, tilanne muuttuu hitaasti.

Sadan vuoden päästä etäisyys on enää puoli astetta, kun taas useiden tuhansien vuosien kuluttua Polaris on siirtynyt reilun matkan päähän nykyisestä asemastaan. Vuonna 13727 pohjoisena napatähtenä on kirkas Vega, joka sijaitsee Lyyran tähdistössä.

Tähtien vaihtelevan sijainnin vuoksi Polaris ei myöskään menneisyydessä ole aina ollut Pohjantähti. Esimerkiksi vuoden 2800 eaa. vaiheilla pohjoisena napatähtenä oli Lohikäärmeen tähdistön tähti Thuban.

Sijantinsa vuoksi Pohjantähteä on käytetty navigoinnin apuna aina viikinkiajalta lähtien.

Vastaavaa mahdollisuutta ei ole ollut eteläisellä pallonpuoliskolla, koska eteläisen taivaannavan lähistöllä ei ole yhtä selvästi erottuvia tähtiä.

Näin löydät Pohjantähden

Pohjantähti on Pienen karhun tähdistön kirkkain tähti, ja siksi se löytyy helposti, kun ensin etsii silmiinsä tähdistön.

Pieni karhu muistuttaa Otavan tähtikuviota, koska sekin on muodoltaan kuin vaunu, jossa on kahva. Ne eroavat kuitenkin toisistaan monessa kohdin.

Pieni karhu on esimerkiksi aina toisin päin kuin Otava, ja niiden kahvat osoittavat eri suuntaan. Lisäksi Pieni karhu hohtaa vain himmeästi ja siksi ainoastaan Pohjantähti erottuu taivaalta selkeästi.

Jos et näe Pienen karhun tähdistöä, voit löytää Pohjantähden paikantamalla Otavan ja sen loppupään, joka siis on vastapäätä Otavan kahvaa.

Pieni karhu ja Otava ovat hyvin lähellä toisiaan, ja jos kuvittelet taivaalle suoran linjan Otavan loppupään kahdesta tähdestä ylöspäin, viiva johtaa Pohjantähteen.

Pohjantähti on usean tähden järjestelmä

Pohjantähti eli Polaris vaikuttaa taivaalla yksittäiseltä tähdeltä, mutta tosiasiassa se koostuu useasta tähdestä.

Kiikarilla voi nähdä kirkkaan päätähden Polaris A:n ja vähän himmeämmän seuralaistähden Polaris B:n. Tämän havainnon teki brittiläinen tähtitieteilijä William Herschel vuonna 1780.

Vuonna 1929 huomattiin, että Polaris A jo itsessään on kaksoistähti, ja vuonna 2005 Hubble-avaruusteleskooppi ikuisti ensi kertaa kuvaan seuralaistähti Polaris Ab:n.

Etäisyys Polaris A:n ja Polaris B:n välillä on 18 astronomista yksikköä. Etäisyys on suunnilleen sama kuin Auringosta Uranukseen.