Kaksoistähti Algol

Algol koostuu punaisesta himmeästä ja sinivalkoisesta kirkkaasta tähdestä.

© MARK GARLICK/SPL

Paholaisen tähti leikittelee valolla

Kaksi jättiläistä kieppuu toistensa ympäri syyskuu yötaivaalla. Kosminen tanssiesitys näkyy niin selvästi, että et tarvitse katseluun edes kiikaria.

Tähtitaivaan tarkkailija voi syyskuu seurata Algolin vilkkumista.

Kaksoistähden erikoinen käyttäytyminen johtuu siitä, että sen kirkkaus putoaa 69 tunnin välein vain 30 prosenttiin. 10-tuntisen pimennysjakson jälkeen kirkkaus palaa taas normaaliksi.

Vaihteluaika on yleisesti ottaen tähdelle hyvin lyhyt.

Algol tarkoitti muinaisessa arabian kielessä paholaista, ja tähteä kutsutaankin yhä paholaisen tai pirun tähdeksi. Sen vilkkuminen oli pitkään vaivannut tutkijoiden mieltä, kunnes 1782 itseoppinut kuuro brittiastronomi John Goodricke huomasi valon vaihtelusta tarkan säännöllisyyden.

Noin sata vuotta myöhemmin selvisi lopullisesti, että Algol koostuu kahdesta tähdestä.

Pimennysmuuttujat paljastavat tärkeää tietoa

Kaksoistähden osapuolet kiertävät toisiaan niin lyhyillä radoilla, että niitä ei voi kaukoputkellakaan erottaa toisistaan. Lisäksi Maasta katse kohdistuu suoraan tähtien ratatasoon niin, että niistä toinen näyttää peittävän toisen.

Koska tähtien kirkkaudessa on merkittävä ero, niiden yhteiskirkkaus vähenee selvästi, kun himmeä tähti tulee kirkkaan eteen ja peittää sen valon. Himmeän tähden siirryttyä kaikki valo näkyy taas.

Algolin kaltaisten pimennysmuuttujien valon vaihtelun tarkkailu on tuonut tähtien fysiikasta tietoa, jota ei saada yksittäisiä tähtiä tutkimalla. Aika, joka toiselta tähdeltä kuluu toisen ohittamiseen, paljastaa tähtien läpimitan, ja kierron kokonaiskestosta voidaan päätellä niiden massa.

Tarkkaile Algolia syyskuu

Algol kuuluu Perseuksen tähdistöön, joka sijaitsee heti Kassiopeian alapuolella ja näkyy itätaivaalla syyskuu.

Algolin valon vaihtelu on niin selvää, että sitä voi seurata paljain silmin vain vertaamalla Algolia naapuritähtiin.

Kirkkauden ollessa normaali Algol on lähes yhtä kirkas kuin siitä yläviistoon sijaitseva Alfa Persei, kun taas minimissään Algol on hivenen himmeämpi kuin sen vasemmalla puolella hohtava Epsilon Persei.

Tähtien tanssi saa valon vilkkumaan

Algolin tähtien kiertäessä toisiaan järjestelmän kirkkaus vaihtelee, koska valkean tähden valo on 20 kertaa niin voimakas kuin punaisen.