Onko tosiaan niin, että tähdet tuikkivat?

Maasta katsottuna melkein kaikki tähdet näyttävät tuikkivan. Todellisuudessa tähdet eivät tuiki – syy löytyy ilmakehän häiriöistä.

Maasta katsottuna melkein kaikki tähdet näyttävät tuikkivan. Todellisuudessa tähdet eivät tuiki – syy löytyy ilmakehän häiriöistä.

Shutterstock

Tunnetaan vain yksi varsinaisesti tuikkiva tähtityyppi: muuttujat. Niiden kirkkaus vaihtelee enemmän tai vähemmän säännöllisesti.

Pienet linssit taittavat valoa

Vaikutelman tähtien tuikinnasta saa aikaan Maan ilmakehä, sillä se ei ole koskaan täysin häiriötön. Siinä syntyy jatkuvasti lukemattomia pieniä pyörteitä ja kuplia muun muassa lämpötilaerojen, lintujen, lentokoneiden ja tuulen vuoksi.

Häiriöistä seuraavat ilman tiheyden paikalliset vaihtelut toimivat kuin linsseinä, jotka taittavat valonsäteitä niiden matkalla ilmakehän läpi.

Ilmiö esiintyy äärimmäisenä kangastuksissa, joissa lähellä maanpintaa olevat erilämpöiset ilmakerrokset toimivat kuin linssit ja peilit.

Esimerkiksi kuumalla asfalttitiellä voidaan nähdä vesilammikoilta näyttäviä kangastuksia.

Värin vaihtelu näyttää tuikkeelta

Tähdet näkyvät Maahan valopisteinä. Siksi pienetkin ilmakehän linssit taittavat voimakkaasti niiden valoa.

Katsojan silmiin tulevan valon taittuminen erilaisten ilmakerrosten rajalla ja pyörteiden kohdalla saa valon vaihtamaan jatkuvasti väriään.

Ja nimenomaan yksittäisen tähden valossa aistittava värin vaihtelu koetaan tuikkeeksi. Rauhattoman ilmakehän takia tähtiä katsotaan siis tavallaan liikkuvan, likaisen lasin läpi.

Sen sijaan planeetat, kuten Venus ja Mars, näyttävät loistavan välkkymättä, koska ne ovat lähellä, pinnaltaan epätasaisia ja täplämäisiä.

Löydätkö Pohjantähden? Etsi oppaamme avulla ikoninen tähti yötaivaalta.

© Shutterstock

Ikuista tähden valon värien vaihtelu

Peilirefleksikameralla, jossa on muuttuvapolttovälinen eli zoom-objektiivi, voi todistaa, että tähtien tuike johtuu värien muuttumisesta.

Onnistunut lopputulos: monivärinen viiva, jossa valo on jakautunut eri aallonpituuksiin.

Kuvassa viiva on tasainen ja suora, sillä kuvauksessa käytettiin apuna moottoria.

TOIMI NÄIN:

Kiinnitä kamera jalustaan tai tasaiselle alustalle, ja suuntaa se kohti horisontissa olevaa tähteä.

Käytä suurinta polttoväliä, ja aseta valotusajaksi esim. 10 tai 20 sekuntia. Laukaise kamera.

Käännä kameraa hitaasti niin, että tähti siirtyy kuvakentän laidasta toiseen sinä aikana, kun kameran suljin on auki.