Sininen välähdys on kolme kertaa niin kirkas kuin tähtijärjestelmän loiste yleensä, eikä se kestä kuin kymmenisen tuntia. Tällainen leimahdus sopii huonosti tunnettuihin tähtitieteellisiin ilmiöihin.
Säteilyn taustalla on aiemmin arveltu olevan se, että aktiivisesta tähdestä siirtyy tavallista enemmän ainetta valkoiseen kääpiöön.
Pienen välimatkan ja valkoisen kääpiön suuren painovoiman vuoksi aktiivinen tähti menettää ainetta, joka on enimmäkseen vetyä.
Tiiviissä tähdessä räjähtää vetypommi
Pidetään mahdollisena, että mikronovan saa aikaan valkoisen kääpiön itseensä imemä vety.
Kun saapuva vety joutuu tekemisiin valkoisen kääpiön pinnalla olevan vedyn kanssa, alkaa räjähdysmäinen reaktio. Vety fuusioituu heliumiksi – valtavan pamauksen säestyksellä.
VIDEO: Näin mikronova syntyy
Myös tavallinen nova syntyy näin, mutta se on miljoona kertaa niin voimakas kuin mikronova. Suuremmassa versiossa vedyn fuusio käynnistää nimittäin ketjureaktion, joka johtaa koko valkoisen kääpiön laajuiseen räjähdykseen.
Mikronova ei ole yhtä raju ilmiö siitä syystä, että valkoisen kääpiön voimakas magneettikenttä torjuu vetyä. Magneettikenttäviivat ohjaavat saapuvaa vetyä ja ketjureaktiota napoja kohti, joten räjähdys jää tavallaan tussahdukseksi. Siksi leimahduskin on varsin vaatimaton.
Avaruuden mittapuun mukaan mikronova on siis melko harmiton tapaus. Kaikki on kuitenkin suhteellista.
Jos vastaava räjähdys tapahtuisi Maassa, kyse olisi kaikkien aikojen pamauksesta. Mikronovan tuhovoima riittäisi hävittämään peräti 20 000 000 biljoonaa kiloa ainetta – eli ainakin 3,5 miljardia Gizan Suurta pyramidia.
Tähtipommeja on piilossa paljon
Tutkijat uskovat pienten räjähdysten olevan melko yleisiä. Kokoluokan vuoksi niitä on vain vaikea havaita.
Julkaistu tutkimus perustuu Nasan TESS-satelliitin välittämiin tietoihin. Ne paljastivat kolme mahdollista järjestelmää, joissa valkoinen kääpiö voi saada aikaan mikronovan.
Lisäksi tutkijat selvittivät Euroopan eteläisen observatorion VLT:llä, että kolmas ehdokas on todellakin valkoinen kääpiö.
Novat – ja etenkin supernovat – ovat tärkeässä asemassa, kun tutkitaan, kuinka aurinkokunnat kehittyvät. Tutkijat toivovat, että mikronovat auttavat osaltaan selvittämään, miksi ja miten erilaiset tähdet räjähtävät.