NASA, ESA, CSA, Data reduction and analysis : PDRs4All ERS Team; graphical processing S. Fuenmayor
Uusi kuva Orionin sumusta

Maailman suurin avaruusteleskooppi kuvasi valtavaa tähtitehdasta

Erittäin tehokas James Webb -teleskooppi on näyttänyt meille ennen näkemättömiä yksityiskohtia Orionin sumun sisältä. Ja näkymät ovat mielettömät.

Hehkuva pöly- ja kaasupilvi, jonka läpimitta on ainakin 24 valovuotta ja joka on satojen vastasyntyneiden tähtien kehto.

Orionin sumu on vain 1 350 valovuoden päässä Maasta ja siten suurin tunnettu tähtisumu. Tästä syystä alue on yksi tärkeimmistä laboratorioista, joissa voidaan tutkia uusien tähtien muodostumistapaa.

Vaikka sumun olemassaolo on tunnettu aina vuodesta 1610, siihen kätkeytyy yhä lukemattomia salaisuuksia.

Ja nyt yksi maailman voimakkaimmista teleskoopeista, James Webb -teleskooppi, on tunkeutunut tähtitehtaan ytimeen asti ja ottanut sieltä kuvan, jota tähtitieteilijät kutsuvat tähän asti tarkimmaksi ja yksityiskohtaisimmaksi.

Lähes yhdeksän miljardia euroa maksanut James Webb -teleskooppi koostuu muun muassa 18 kultapinnoitetusta peilistä, jotka toimivat teleskoopin silminä avaruudessa. Kokonaispinta-alaltaan 25 neliömetrin laajuinen peili on paljon isompi kuin edeltäjällä Hubble-teleskoopilla, jonka peilin pinta-ala oli vain 4,5 neliömetriä.

Tutkijat olivat äimänä

Kuva on muodostettu useiden suodattimien avulla ja otettu James Webb -teleskoopin infrapunakameroilla, jotka kykenevät tunkeutumaan tähtien syntypaikan muodostavan tiiviin pöly- ja kaasupilven läpi.

Se on selvä parannus verrattuna esimerkiksi aiempaan Hubble-teleskooppiin. Hubble käyttää näkyvää valoa eikä siksi voi tavoittaa rakenteita ja kohteita, jotka ovat Orionin sumussa tai sen takana.

Orionin sumu Hubble-teleskoopin ja James Webb -teleskoopin silmin

Osa Orionin sumua nähtynä sekä Hubble-teleskoopista (vasemmalla) että James Webb -teleskoopista (oikealla). Kuvista näkee, miten James Webb -teleskoopin herkät inflrapunakamerat pystyvät tunkeutumaan tiheän pölykerroksen läpi ja näkemään heikommin loistavia tähtiä syvemmällä sumussa.

© NASA, ESA, CSA, PDRs4All ERS Team; image processing Olivier Berné. Credit for the HST image: NASA/STScI/Rice Univ./C.O’Dell et al. – Program ID: PRC95-45a. Technical details: The HST image used WFPC2 mosaic.This composite image uses [OIII] (blue), ionized hydrogen (green), and [NII] (red).

"Olimme äimänä henkeäsalpaavista kuvista. Aloitimme hankkeen vuonna 2017, joten olemme odottaneet yli viisi vuotta tällaista dataa, sanoo Els Peeters, joka on Lontoossa toimivan Western-yliopiston astrofyysikko ja yksi uusien kuvien taustalla olevista tutkijoista.

Kartuttaa tietoja Aurinkokunnasta

Kuvassa on pieni siivu Orionin sumun sisältä, missä näkyy paksu ruskea kaasun ja pölyn muodostama palkki, joka kulkee vasemmasta kulmasta alas oikealle.

Uusi kuva Orionin sumusta

Pieni ote kuvasta, jonka James Webb -teleskoopin infrapunakamerat ovat ottaneet Orionin sumusta. Sumussa on yli 700 tähteä, ja lisää syntyy koko ajan.

© NASA, ESA, CSA, Data reduction and analysis : PDRs4All ERS Team; graphical processing S. Fuenmayor

Palkin keskiosassa selkeimmin erottuva tähti on saanut nimen θ2 Orionis A. Vaikka tähti loistaa uudessa kuvassa kirkkaana, sen näkee Maan pinnalla paljain silmin vain sellaisilla alueilla, joilla ei ole lainkaan valosaastetta.

Punainen hehku tähden ympärillä johtuu pikkuruisista pölyhiukkasista, jotka heijastavat tähden valoa.

Lisäksi kuvasta paljastuu myös niin nuoria tähtiä, että ne ovat yhä kietoutuneita ne synnyttäneeseen kaasu- ja pölypilveen. Tutkijat toivovatkin viisastuvansa tähtien elinkaaren eri vaiheista analysoimalla kuvaa tarkemmin.

Oman Aurinkokuntammekin arvellaan nimittäin syntyneen Orionin sumun kaltaisessa ympäristössä. Tutkijat toivovat siksi myös, että James Webb -teleskoopin uudet otokset voisivat auttaa saamaan selville, miten Aurinko ja sitä ympäröivät planeetat tarkalleen syntyivät.