Kosmiset kolaroijat valaisevat taivasta
Tietoja galaksien kolarista
Maapallon varhaisten eläinten kehittyessä merissä noin puoli miljardia vuotta sitten galaksi NGC 5195 törmäsi rajusti suureen naapuriinsa, Pyörregalaksiin. Muutaman sadan miljoonan vuoden kuluttua galaksit kolaroivat jälleen.
Galaksit tönivät edelleenkin toisiaan, mikä on ilmeisesti muotoillut Pyörregalaksin hyvin erottuvat kierteishaarat.
Ja NGC 5195:n painovoima lähettää yhä aaltoja naapurin kaasupilvien läpi niin, että pilvet kasautuvat vaaleanpunaisiksi tihentymiksi ja muodostavat tähtiä ripeään tahtiin.
Uudet siniset tähdet puhaltavat ajan mittaan punertavan kaasun tieltään.
Kierteishaarat syntyivät kolareissa
Jättiläismäiset pyörivät tähti-, pöly- ja kaasupilvet muodostivat toisiinsa törmäillessään kierteisgalakseja.
NGC 5195 on nyt – Maasta katsottuna – Pyörregalaksin takana, ja galakseja yhdistää pölystä muodostuva silta.
Vaikka galaksit ovat 25 miljoonan valovuoden päässä meistä, pimeänä iltana näet ne kiikarilla.
Etenkin Pyörregalaksin ydin erottuu hyvin. Se loistaa noin 100 miljoonaa kertaa niin voimakkaasti kuin Aurinko – toisaalta siksi, että tähtiä on äärimmäisen tiheässä, toisaalta siksi, että galaksin keskuksen mustaan aukkoon syöksyvä aine vapauttaa valtavasti energiaa.
Galaksiopas
-
MILLOIN?
Pyörregalaksin voi nähdä koko vuoden, mutta se on erityisen korkealla taivaalla keväällä, jolloin öisin on hyvin pimeää. Galaksi erottuu hyvin etenkin uudenkuun aikaan 13. maaliskuuta.
-
MISSÄ?
Löydät Pyörregalaksin Otavan tähtikuvion ”kauhanvarren” uloimman tähden yläpuolelta oikealta. Keskiyön aikaan galaksi on noin 60 astetta itäisen horisontin yläpuolella.
-
MITEN?
Paikasta, jossa ei ole häiritsevää keinovaloa, näet kiikarilla Pyörregalaksin ja sen seuralaisen utuisina valoläikkinä. Pienellä kaukoputkella voit jo erottaa galaksien selkeät kierteishaarat.
