Tietoja galaksien kolarista
Maapallon varhaisten eläinten kehittyessä merissä noin puoli miljardia vuotta sitten galaksi NGC 5195 törmäsi rajusti suureen naapuriinsa, Pyörregalaksiin. Muutaman sadan miljoonan vuoden kuluttua galaksit kolaroivat jälleen.
Galaksit tönivät edelleenkin toisiaan, mikä on ilmeisesti muotoillut Pyörregalaksin hyvin erottuvat kierteishaarat.
Ja NGC 5195:n painovoima lähettää yhä aaltoja naapurin kaasupilvien läpi niin, että pilvet kasautuvat vaaleanpunaisiksi tihentymiksi ja muodostavat tähtiä ripeään tahtiin.
Uudet siniset tähdet puhaltavat ajan mittaan punertavan kaasun tieltään.
NGC 5195 on nyt – Maasta katsottuna – Pyörregalaksin takana, ja galakseja yhdistää pölystä muodostuva silta.
Vaikka galaksit ovat 25 miljoonan valovuoden päässä meistä, pimeänä iltana näet ne kiikarilla.
Etenkin Pyörregalaksin ydin erottuu hyvin. Se loistaa noin 100 miljoonaa kertaa niin voimakkaasti kuin Aurinko – toisaalta siksi, että tähtiä on äärimmäisen tiheässä, toisaalta siksi, että galaksin keskuksen mustaan aukkoon syöksyvä aine vapauttaa valtavasti energiaa.
Galaksiopas
MILLOIN?
Pyörregalaksi näkyy koko vuoden, mutta talven pimeydessä se erottuu taivaalta helpoimmin. Erityisen hyvin sitä voi tarkkailla tammikuun lopulla, kun taivas on tumma juuri ennen uuttakuuta.
MISSÄ?
Löydät Pyörregalaksin Otavan tähtikuvion ”kauhanvarren” uloimman tähden oikealta puolelta. Keskiyön aikaan galaksi on noin 35 astetta koillisen horisontin yläpuolella.
MITEN?
Paikasta, jossa ei ole häiritsevää keinovaloa, näet kiikarilla Pyörregalaksin ja sen seuralaisen utuisina valoläikkinä. Pienellä kaukoputkella voit jo erottaa galaksien selkeät kierteishaarat.
