Pallomaiset taivaankappaleet

Kaikki taivaankappaleet ovat kutakuinkin pallon muotoisia. Syynä on painovoima, joka on vaikuttanut ja vaikuttaa yhä avaruuden aineen kerään-tymiseen niin, että pallo on taivaankappaleiden luonnollisin muoto. Sir Isaac Newtonin kehittämän painovoimateorian mukaan kaikkien (taivaan)kappaleiden välillä on vetovoima, jota hän kutsui painovoimaksi eli gravitaatioksi. Hän totesi, että painovoima ei lakkaa vaikuttamasta kokonaan, vaikka se heikkenee nopeasti etäisyyden kasvaessa. Tätä havaintoa Newton sovelsi myös Aurinkokunnan taivaankappaleisiin. Hän päätteli, että taivaankappaleet jatkaisivat matkaansa suoraan, jos mikään ulkopuolinen voima ei vaikuttaisi niihin. Auringon vetovoiman vuoksi niiden radat kuitenkin kaartuvat, ja ne kiertävät Aurinkoa soikeaa rataa pitkin. Sama teoria selittää myös taivaankappaleiden pallomaisuuden. Kaikilla kappaleilla on niin sanottu paino- eli massakeskipiste. Sillä tarkoitetaan pistettä, johon painovoiman vaikutuksen voidaan katsoa keskit-tyvän. Esimerkiksi avaruudessa olevan kaasupilven aineet kerääntyvät vähitellen pilven sisäisen vetovoiman vuoksi pilven painopisteen ympärille. Lopputuloksena on painopistettä ympäröivä pallomainen muodostelma, joka voi olla tähti, planeetta tai jokin niitä pienempi taivaankappale. Taivaankappaleet eivät ole aina täydellisiä pal-loja. Niiden muotoon vaikuttavat mm. pyörimiseen liittyvä keskipakovoima ja läheisten taivaankappaleiden vetovoima. Maa ei ole muodoltaan täydellinen pallo vaan ns. litistynyt pyörähdysellipsoidi.