Mustat aukot

Musta aukko syntyy, kun jättimäinen tähti räjähtää ja sen ydin luhistuu pieneksi pisteeksi. Sitä on mahdotonta nähdä, mutta se painaa niin paljon, että se imee kaiken aineen ympäriltään. Mustat aukot ovat siis merkkejä kuolleista jättiläistähdistä ja todella mielenkiintoisia ilmiöitä. Tällä sivulla pääset tutustumaan tarkemmin universumin suurimpaan arvoitukseen, kun Tieteen Kuvalehti opastaa sinua mustien aukkojen maailmaan.

Mustat aukot kuvasi ensimmäisenä Albert Einstein yleisessä suhteellisuusteoriassaan vuonna 1915. Vasta vuonna 1971 tähtitieteilijät kuitenkin ensimmäisen kerran löysivät mustan aukon. Se tapahtui röntgensatelliitti Uhurun avulla. Uhuru mittasi voimakkaasti vaihtelevaa säteilyä röntgenlähteestä Cygnus X-1, jossa osoittautui olevan suuri massakeskittymä pienellä alueella. Havainnot selitti se, että Cygnus X-1:ssä oli musta aukko. Vaikka nykyhavainnot vahvistavat oletuksen mustien aukkojen olemassaolosta, niitä pidetään silti edelleen universumin oudoimpina kohteina. Lähellä mustaa aukkoa painovoima on niin voimakas, ettei edes valo 300 000 kilometrin sekuntinopeudellaan pääse siitä karkaamaan. Mustat aukot imevät itseensä kaiken valon eikä niitä siksi voida nähdä. Keväällä 2019 saatiin ensimmäinen kuva mustasta aukosta. Sen otti Euroopan eteläinen observatorio (ESO). Kuva saatiin käyttämällä Event Horizon Telescope -nimistä teleskooppien verkostoa. Nyt tutkijat analysoivat mittauksia ja yrittävät päästä entistä lähemmäs universumin suurimman arvoituksen ratkaisua.

Tutkijat saivat vuonna 2019 kuvan Messier 87 -galaksin keskellä olevasta mustasta aukosta. Kuva on kahdeksan eri puolilla maailmaa, muun muassa Grönlannissa, Havaijilla ja Antarktiksessa, sijaitsevan radioteleskoopin yhteistyötä. Yhdessä ne muodostavat Event Horizon -teleskoopin. Mustan aukon massa on 6,5 miljardia kertaa Auringon massa ja se on suurempi kuin Linnunradan musta aukko. Mustia aukkoja ei voi suoraan nähdä, joten siksi kuvan ottaminen vaati vuosien työn.