Avaruuden mustissa aukoissa painovoima on niin suuri, ettei edes valo pääse niistä karkaamaan.
Poikkeuksen tekee Hawkingin säteily, joka on saanut nimensä brittifyysikko Stephen Hawkingin mukaan. Hän ennusti, että mustista aukoista lähtee itsestään rajallinen mutta tasaisena pysyvä määrä säteilyä.
Israelilaistutkijat ovat vahvistaneet Hawkingin teorian simuloimalla mustaa aukkoa laboratoriossa.
Mustan aukon painovoimakenttä on niin voimakas, että se taivuttaa muista tähdistä tulevaa valoa.
Atomien pilvi
Laboratoriossa luotu keinotekoinen musta aukko ei oikeastaan ollut ”aito” musta aukko.
Tutkijat simuloivat mustaa aukkoa ympäröiviä olosuhteita muodostamalla pilven 8 000 rubidiumatomista.
Valoa simuloidakseen tutkijat käyttivät valon sijasta ääniaaltoja. Rubidiumatomit nimittäin liikkuvat ääntä nopeammin – ja siten ääniaallot eivät pääse karkaamaan rubidiumpilvestä.
Tällä tavoin tutkijat pystyivät simuloimaan tapahtumahorisontin. Mustassa aukossa tapahtumahorisontti on se raja, jota mikään ei voi ohittaa – ei edes valo.
Simuloidun tapahtumahorisontin ulkopuolella kaasut saattoivat kuitenkin liikkua hitaasti – ja ääniaallot pääsivät pakenemaan.
Rajakohtaa kutsutaan tapahtumahorisontiksi, koska tutkijoilla ei ole mahdollisuutta tarkkailla, mitä horisontin toisella puolella tapahtuu.
8 000 rubidiumatomin avulla tutkijat saattoivat simuloida mustaa aukkoa ympäröiviä olosuhteita.
Säteilyn säännöllisyys vahvistui
Aidossa mustassa aukossa Hawkingin säteily koostuu parittaisista fotoneista eli valohiukkasista. Hiukkasparin toinen hiukkanen putoaa mustaan aukkoon ja toinen pääsee pakenemaan.
Saman asian havaitsivat israelilaistutkijat ääniaalloistaan. He löysivät parittaisia ääniaaltoja ja tarkkailivat niiden käyttäytymistä 97 000 kertaa 124 vuorokauden kuluessa.
Johtopäätös oli se, että ääniaaltoja lähti simuloidusta mustasta aukosta tasaisena pysyvä määrä – aivan kuten Stephen Hawking ennusti oikeiden mustien aukkojen osalta.