Atomien pilvi
Laboratoriossa luotu keinotekoinen musta aukko ei oikeastaan ollut ”aito” musta aukko.
Tutkijat simuloivat mustaa aukkoa ympäröiviä olosuhteita muodostamalla pilven 8 000 rubidiumatomista.
Valoa simuloidakseen tutkijat käyttivät valon sijasta ääniaaltoja. Rubidiumatomit nimittäin liikkuvat ääntä nopeammin – ja siten ääniaallot eivät pääse karkaamaan rubidiumpilvestä.
Tällä tavoin tutkijat pystyivät simuloimaan tapahtumahorisontin. Mustassa aukossa tapahtumahorisontti on se raja, jota mikään ei voi ohittaa – ei edes valo.
Simuloidun tapahtumahorisontin ulkopuolella kaasut saattoivat kuitenkin liikkua hitaasti – ja ääniaallot pääsivät pakenemaan.
Rajakohtaa kutsutaan tapahtumahorisontiksi, koska tutkijoilla ei ole mahdollisuutta tarkkailla, mitä horisontin toisella puolella tapahtuu.
Säteilyn säännöllisyys vahvistui
Aidossa mustassa aukossa Hawkingin säteily koostuu parittaisista fotoneista eli valohiukkasista. Hiukkasparin toinen hiukkanen putoaa mustaan aukkoon ja toinen pääsee pakenemaan.
Saman asian havaitsivat israelilaistutkijat ääniaalloistaan. He löysivät parittaisia ääniaaltoja ja tarkkailivat niiden käyttäytymistä 97 000 kertaa 124 vuorokauden kuluessa.
Johtopäätös oli se, että ääniaaltoja lähti simuloidusta mustasta aukosta tasaisena pysyvä määrä – aivan kuten Stephen Hawking ennusti oikeiden mustien aukkojen osalta.