Magnetar lähettää säteilypommeja
Viimein on löydetty lähde yhdelle niistä salaperäisistä radiopurskeista, jotka yli 13 vuotta ovat aiheuttaneet päänvaivaa tähtitieteilijöille.
Vuonna 2007 havaittiin ensimmäinen nopea radiopurske, fast radio burst (FRB). Sittemmin niitä on havaittu kymmenittäin, mutta niiden lähtökohtaa ei ole pystytty paikantamaan.
Välähdys galaksin halki
Linnunradassa sijaitseva magnetar on paljastunut yhden ultravoimakkaan radiosäteilypurskeen lähettäjäksi.
-
Säteily näyttää magnetarin
Magnetar SGR 1935+2154 tunnetaan sekä röntgensäteilystä (keltainen) että gammasäteilystä (punainen).
-
Radiopurske lähtee
Tuntemattomat prosessit luovat radiopurskeen (sininen). Se kestää vain millisekunnin, mutta sen matka Maahan vie 30 000 vuotta.
-
Lähettäjä paljastuu
Radioteleskooppi CHIME Kanadassa mittaa radiopurskeen. Säteilyn suunta osoittaa magnetarin sen lähteeksi.
Ultralyhyet, äärimmäisen voimakkaat radiopurskeet on tähän asti paikannettu miljoonien tai miljardien valovuosien päässä sijaitseviin galakseihin, mutta tutkijoilla ei ole ollut selviä todisteita siitä, mitkä taivaankappaleet niitä lähettävät.
Radiolähde on 30 000 valovuoden päässä
Nyt purskeiden lähde tiedetään. Kanadalaisen CHIME-radioteleskoopin tutkijaryhmä on havainnut radiopurskeen ja paikantanut sen magnetariin SGR 1935+2154, joka on kotigalaksissamme vain 30 000 valovuoden päässä.
Magnetarit ovat tietynlaisia neutronitähtiä, jotka syntyvät, kun tähti palaa loppuun ja räjähtää supernovana.
Magnetarit ovat neutronitähtiä, joilla on erityisen voimakas magneettikenttä. Se voi olla tuhansia biljoonia kertoja niin voimakas kuin Maan magneettikenttä.
Kaikkia neutronitähtiä ympäröi magneettikenttä, joka usein on biljoonia kertoja niin voimakas kuin Maan kenttä, mutta noin joka 10. neutronitähden kenttä on vielä tuhatkertaisesti voimakkaampi. Siksi niillä on oma kategoriansa – magnetarit.
Radiopurskeen synty on yhä hämärän peitossa
Tähtitieteilijät ovat ennenkin havainnoineet magnetarien röntgen- ja gammasäteilyä, mutta Linnunradan magnetarista tullut radiopurske oli paljon voimakkaampi. Se kesti alle millisekunnin, mutta sen energia vastasi Auringon puolen minuutin radiosäteilyä.
Kun ainakin yksi radiopurskeiden lähde nyt tunnetaan, voidaan tutkia, millaiset prosessit laukaisevat ne ja miksi niitä joistakin lähteistä tulee tasaisin väliajoin.
