Linnunradan supernovajäänteet ovat tähän asti olleet tutkijoiden havaintovälineiden ulottumattomissa.
Supernova on tähden elämän loppuvaihe, joka päättyy valtavaan räjähdykseen. Räjähdyksessä avaruuteen leviää materiaa, jonka löytäminen on ollut tutkijoille haastavaa.
Linnunradassa pitäisi nimittäin olla tuhansia supernovajäänteitä, mutta tähän mennessä niitä on löydetty vain muutama.
Tarkemmin sanottuna supernovajäänne on tähden räjähdyksessä syntynyt pöly- ja kaasupilvi, jota on vaikea havaita tavallisilla avaruusteleskoopeilla ja kaukoputkilla.
Aiemmin astronomien on onnistunut saada todisteita vain seitsemästä supernovajäänteestä Linnunradassa.
Täydellinen yhteistyö
Nyt kansainvälinen tutkijaryhmä on luonut Linnunradasta uusia yksityiskohtaisia kuvia, joista paljastuu supernovajäänteitä.
Kun kahden australialaisen superteleskoopin voimat yhdistettiin, australialaiset, italialaiset ja kanadalaiset astronomit onnistuivat löytämään 28 uutta supernovajäännöstä, kerrotaan lehdistötiedotteessa.
Linnunradan supernovakummituksia etsittiin kahden tutkimusohjelman (EMU ja PEGASUS) yhteistyönä.
Vasemmalla on ASKAP-teleskoopin luoma radioaaltoalueen kuva, jossa näkyy pieniä jäänteitä supernovasta. Oikealla on Parkes-radioteleskoopin tiedoista laadittu kuva, joka korostaa vetykaasukasaumia ja supernovajäänteitä.
Tutkijat yhdistivät kahden Australiassa sijaitsevan radioteleskoopin, ASKAP-teleskoopin ja Parkes-radioteleskoopin, havaintoja. Kumpikin teleskooppi toimii Australian kansallisen tiedeagentuurin (CSIRO) alaisuudessa.
Hubble-avaruusteleskooppi ottaa kuvia vain näkyvän valon alueella, Webb-avaruusteleskooppi puolestaan operoi infrapuna-alueella, ja nyt supernovajäänteitä paljastaneet teleskoopit havainnoivat radioaaltoja.
ASKAP-teleskoopissa on 36 parabolia, joista jokaisen läpimitta on 12 metriä. Parabolit sijaitsevat kuuden neliökilometrin alueella.
ASKAP-teleskooppi toimii kuten yksi iso teleskooppi, joka tuottaa korkealaatuisia kuvia, mutta sen on vaikea havaita kaasukasaumia.
Kaasukasaumista tutkijat saivat tietoa Parkes-teleskoopilta, jonka halkaisija on 64 metriä. Se on yksi maailman suurimmista teleskoopeista.
ASKAP-teleskooppi voi 36 parabolinsa avulla luoda korkealaatuisia kuvia. Parkes-teleskoopin iso paraboli puolestaan näyttää yksityiskohtia, joita ASKAP ei näe.
Yhdessä nämä kaksi muodostavat superteleskoopin.
Kuvassa on muutama ASKAP-teleskoopin 36 parabolista, jotka sijaitsevat kuuden neliökilometrin alueella. ASKAP tuottaa korkealaatuisia kuvia avaruudesta.
Radioaallot paljastavat vetykasaumia
Teleskooppien tiedoista laadittu uusi kuva näyttää lukuisia yhteenkietoutuneita pilviä ja sumujoukkoja. Niitä yhdistää vety, joka täyttää tähtienvälisen avaruuden.
Radioaallot voivat paljastaa suuria määriä vetyä, joka ei näy muilla alueilla toimivilla teleskoopeilla.
Nyt nämä lämpimät supernovajäänteiden kaasukuplat on saatu näkyviin. Ne vaikuttavat myös uusien tähtien syntyyn.
Pieneltä alueelta, jolta teleskoopit vastaanottivat radioaaltoja, havaittiin 28 uutta supernovajäännettä. Tämä alue vastaa vain noin prosenttia Linnunradasta.
Uudet kuvat ovat siis vain alkusoittoa supernovajäänteiden etsimisessä. Tutkijat arvioivat, että Linnunradasta löytyy vastaavia jäänteitä vielä noin 1 500. Niistä saadaan tietoa omasta galaksistamme ja sen historiasta.