Ufot – vieraita avaruudesta vai likaa linssissä?

Yhtäkkiä kookas pastilli syöksyi kohti merenpintaa ja kulki vajaat kaksi kilometriä muutamassa sekunnissa – eli teki liikkeen, joka ei ole mahdollinen nykyisellä lentotekniikalla.

Vuosien varrella on tehty lukuisia havaintoja tuntemattomista lentävistä esineistä. Yleensä ne on voitu selittää luonnonilmiöillä, mutta se, mitä Yhdysvaltojen laivasto on havainnut viimeisten kymmenen vuoden aikana, on yhä arvoitus.

Vuonna 2021 Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu julkisti raportin, jossa tutkittiin ufohavaintoja ja selvitettiin, onko Maassa käynyt vieraita avaruudesta.

VIDEO: Katso vuoden 2004 ufohavainto

David Fravor ei ollut kuitenkaan enää epätietoinen.

”Voin ainoastaan sanoa, etten usko sen olevan peräisin tästä maailmasta. Mieleni on terve, enkä ollut juovuksissa. 18 vuoden lentäjäurallani olen nähnyt melkein kaikki kuviteltavissa olevat ilmiöt ilmatilassa, mutta tämä oli aivan omassa luokassaan”, Fravor kuvaili vuosia myöhemmin tapausta.

Myös David Fravorin lentäjäkollega Chad Underwood näki esineen ja jopa kuvasi sen infrapunakameralla.

Vuonna 2019 Underwood totesi The New Yorker -lehden haastattelussa aluksesta: ”Se ei liikkunut fysiikan tunnettujen lakien mukaan.”

Pentagon julkisti ufohavaintoja

Tieto vuoden 2004 hämmästyttävästä havainnosta vuoti, ja The New York Times -lehti julkaisi sen vuonna 2017. Pentagon vahvisti vuonna 2020 videon aidoksi.

Lisäksi USA:n puolustusministeriö julkisti kaksi videota vuodelta 2015. Niissä näkyi vastaavia tuntemattomia lentäviä esineitä, jotka yhdysvaltalaiset lentäjät olivat kuvanneet infrapunakameralla.

Vuoden 2004 pastillin muotoisen aluksen tavoin lentävät esineet vaikuttivat uhmaavan fysiikan lakeja. Ne kykenivät esimerkiksi lisäämään nopeutta uskomattomasti ja pyörimään ilmassa joutumatta pois kurssistaan.

VIDEO: Katso ufohavainnot vuodelta 2015

Tunnistamattomat lentävät esineet, siis ufot, ovat olleet tapetilla pitkään. Yhdysvaltojen puolustusvoimien ufovideoiden julkaiseminen merkitsi linjan muuttumista Pentagonissa.

Vuosikymmenien salailun jälkeen USA:n sotilasviranomaiset olivat valmiita paljastamaan tietoja ufoista. Niistä kiinnostuneille olikin tarjolla paljon harvinaista herkkua.

Kesäkuun 25. päivänä 2021 Pentagon toimitti Yhdysvaltojen kongressille kauan odotetun raportin ufohavainnoista. Tarkemmin sanottuna kyse on tunnistamattomista ilmassa esiintyvistä ilmiöistä (Unidentified Aerial Phenomena, UAP).

Voit lukea koko raportin tästä.

Yhdysvaltojen armeija ei analysoi yksityiskohtaisesti raportissa mainittuja 144:ä havaintoa mutta toteaa, että vain yksi ufoista voidaan selittää kaasupalloksi.

Havaintoja on tehty lentokoneiden lisäksi automaattisilla anturijärjestelmillä, ja monet tallenteet ovat jo nähtävissä verkossa. Niihin kuuluvat esimerkiksi mereen häviävä ufo ja pyramidin muotoinen ufo.

Tämä on Pentagonin uforaportin olennaisin sisältö

• Raportti perustuu 144 selittämättömään ilmahavaintoon, joita hävittäjälentäjät ovat tehneet 20:n viime vuoden aikana.
• Mainittuihin 144 tapaukseen ei sisälly selkeitä viitteitä siitä, että kyse olisi Maan ulkopuolisista ufoista. Toisaalta raportti ei kumoa niiden mahdollisuutta.
• Raportti käsittelee vain ufoja, jotka on havaittu Yhdysvalloissa tai jotka yhdysvaltalaiset ovat havainneet muualla. 20:n viime vuoden aikana ufohavaintoja on tehty myös muualla maailmassa, mutta näitä tapauksia ei käsitellä.
• Julkaistussa yhdeksänsivuisessa raportissa ei käydä Yhdysvalloissa tehtyjä ufohavaintoja kovin tarkasti läpi. Siitä on jätetty pois salaisiksi luokiteltuja asioita, ja odotettavissa on, että tunnistamattomista ilmassa esiintyvistä ilmiöistä julkaistaan pidempi raportti myöhempänä ajankohtana.
• Yhdysvaltojen armeija esittää ilmiöille viisi mahdollista selitystä: joukko kohteita (esim. lintuja ja miehittämättömiä ilma-aluksia) ilmassa, luonnolliset ilmakehän ilmiöt, Yhdysvaltojen hallituksen tai teollisuuden kehityshankkeet, ulkomainen vihollistekniikka ja kategoria ”muu” .
• Hyvin pieni osa UAP-tapahtumista on silti tuottanut niin paljon kiinnostavaa dataa, että asiantuntijaryhmä on perustanut tiimejä datan analysointiin. Tarkoituksena on valmistaa, että data on luotettavaa, ja selvittää, mitä datasta saadaan irti.

1947 ufoista tuli koko kansan juttu

Miljoonat ihmiset ovat yrittäneet lisätä tietoisuuttaan asiasta sen jälkeen, kun ufot antoivat ensimmäisen kerran puheenaihetta toisen maailmansodan jälkeen.

Liikemies Kenneth Arnold lensi 24. kesäkuuta 1947 Washingtonin osavaltiossa sijaitsevien Rainier- ja Adamsvuorten yli yksityiskoneellaan. Hän oli kokenut entinen ilmavoimien lentäjä, jolla oli takanaan tuhansia Tyynenmeren sodassa lennettyjä tunteja.

Kun Arnold kaarsi koneellaan vuorten lomassa, sen kiiltävään pintaan osui voimakas valonvälähdys.

Kenneth Arnold katseli huolestuneena ympärilleen nähdäkseen, liikkuiko toinen lentokone aivan tuntumassa. Vähän myöhemmin tuli toinen leimahdus, ja Arnold huomasi muodostelman, johon kuului yhdeksän suurta, hopeanhohtoista esinettä. Niiden läpimitta oli noin 30 metriä, ja ne erottuivat vuorten välistä valonauhana.

Esineet olivat kiekkomaisia, ja niiden hyppelehtivä meno sai aikaan vaikutelman kivistä, jotka kimpoilevat vedenpinnasta, kun heitetään leipiä.

Lentäjä seurasi ihmeellistä näkyä kolme minuuttia. Hän pani merkille ajan, jossa esineet pomppivat Rainierilta Adamsille, ja laski, että ne olivat liikkuneet 1 900 kilometrin tuntivauhtia – mikä oli tuolloin sula mahdottomuus.

Kun Kenneth Arnold kertoi myöhemmin havainnoistaan lehdistölle, hän kuvasi aluksina pitämiään esineitä ”lentäviksi lautasiksi”. Nimitys on yhä käytössä puhuttaessa ufoista.

Paljastus avasi padot, ja pian sadat ihmiset kertoivat julkisesti omista samankaltaisista havainnoistaan.

Yhdysvaltojen ilmavoimien virallinen kanta oli, että avaruudesta tulleiden vieraiden sijasta kyseessä olivat B-47-pommittajat ja niitä ilmassa tankanneet KC-97:t.

Roswellista löytyi ”uforomua”

Vain joitakin viikkoja myöhemmin Yhdysvaltojen viranomaisilla oli taas vaikeaa selitettävää, kun ehkä kaikkien aikojen kuuluisin ufohavainto tehtiin Roswellissa New Mexicossa.

Siellä useat ihmiset olivat nähneet taivaalla erikoisen valoilmiön 12. heinäkuuta 1947. Muutaman päivän kuluttua karjatilan pitäjä Willian Brazel löysi metalliromua Roswellin kaupungin laidalla sijaitsevilta mailtaan.

Metalli oli foliomaisen ohutta mutta niin lujaa, ettei se taittunut. Joissakin kappaleissa oli kirjoitusta muistuttavia jälkiä.

Seuraavana päivänä William Brazel kävi Roswellissa kertomassa seriffille löydöstään.

Pian alettiin huhuta maahan syöksyneestä ufosta, ja myös tiedostusvälineet kiinnostuivat tapauksesta. Willian Brazelin maille alkoi oikea kansainvaellus.

Tässä vaiheessa Yhdysvaltojen puolustusvoimat sulki alueen, tutki sen ja vei pois arvoituksellisen hylyn metallijäännökset.

Virallisen selityksen mukaan romu oli peräisin säähavaintopallosta, joka oli pudonnut maahan.

Roswellin tapaus synnytti monta erilaista salaliittoteoriaa. Yhden mukaan sotilasviranomaiset säilyttivät avaruusalusta ja -olentoja Area eli Alue 51:nä tunnetussa sotilastukikohdassa.

Todellisuudessa kyse oli aivan muusta kuin maahan syöksyneestä ufosta tai säähavaintopallosta.

Vuonna 1994 julkistetut kaksi puolustusvoimien raporttia paljastivat, että William Brazelin maille oli pudonnut ydinkokeiden valvontaan tarkoitettu ilmapallo, jota käytettiin ilmavoimien salaisessa kylmän sodan aikaisessa Mogul-hankkeessa.

Monet uskovat yhä avaruusolentoihin

Roswellin tapaus aiheutti varsinaista ufohysteriaa, eikä monien usko kaukaa avaruudesta tuleviin vieraisiin ole oikeastaan horjunut sittemmin.

Vuonna 2018 tekemässään tutkimuksessa yhdysvaltalaisen Chapmanin yliopiston tutkijat totesivat, että melkein puolet amerikkalaisista uskoo avaruusolentojen jo käyneen maapallolla – joko kauan sitten tai vasta hiljattain.

Osuus on kasvanut viime vuosina, ja myös ufohavaintojen määrä on ollut kasvussa.

Esimerkiksi yksistään New Yorkin kaupungissa tehtiin vuonna 2020 peräti 300 havaintoa. Se on enemmän kuin koskaan ennen.

Vaikka ufoja nähdään eniten Yhdysvalloissa, kyse on maailmanlaajuisesta ilmiöstä.

Tuhansia ufohavaintoja on tutkittu

Siitä huolimatta, että silminnäkijöiden kuvaukset eivät aina täysin vakuuta avaruusolentojen käynnistä, mahdollisuudet saada pitäviä todisteita ja tarkka käsitys niistä ovat parantuneet.

Tähtitieteilijät pystyvät tarkkailemaan avaruutta jatkuvasti teleskoopeillaan, joita on maapallolla esimerkiksi etelänavalla ja Atacaman aavikolla Chilessä. Tarkkailuun osallistuvat myös avaruusteleskoopit, jotka havaitsevat suuren osan Linnunradan tähtienvälisestä liikenteestä.

Silti tähtitieteilijät eivät ole vielä onnistuneet bongaamaan ufoa tutkimusvälineillään.

Kuinka sitten puuttuvat löydöt ja lukuisat – tai pikemminkin yleistyvät – ufohavainnot saadaan sovitetuksi yhteen?

Yhdysvaltojen ilmavoimat yritti vastata kysymykseen jo vuonna 1952, kun se aloitti Project Blue Book -hankkeen.

Tarkoituksena oli ottaa selkoa kaikista raportoiduista ufohavainnoista, ja ennen kuin hanke kuopattiin vuonna 1969, siinä oli käyty läpi 12 000 tapausta.

Päätelmäksi tuli: valtaosa havainnoista oli selitettävissä tähtitaivaan ilmiöillä ja valolla, joka oli peräisin satelliiteista, tähdistä, meteoreista ja planeetoista. Siis Maahan heijastuneista Auringon säteistä.

Vain vajaat kuusi prosenttia eli 701 tapausta oli selittämättömiä.

Satelliitteja ja meteoreja on helppo erehtyä pitämään ufoina, koska ne liikkuvat taivaalla.

Maata kiertäviä satelliitteja on nykyään noin 6 900, mutta niistä 2 900 on luokiteltavissa avaruusromuksi. Määrä voi osaltaan selittää sen, miksi tunnistamattomia lentäviä esineitä on havaittu viime vuosikymmeninä jatkuvasti enemmän.

Ainakin avaruusalan yritys Space X:n lähettämät 1 600 Starlink-satelliittia ovat johtaneet yli sataan ufo-oletukseen parina viime vuonna.

Näköharha voidaan mieltää ufoksi

Tähdet ja planeetat liikkuvat niin hitaasti, ettei ihmissilmä erota liikettä. Siitä huolimatta ne tarjoavat usein selityksen ufohavainnoille.

Syynä on se, että tähdet ja etenkin sellaiset planeetat kuin Venus, joka on Aurinkokunnan kirkkain tähtimäinen kohde, huijaavat ihmissilmää.

Kun katsoo tarpeeksi kauan tummasta taustasta erottuvaa loistavaa pistettä, alkaa vähitellen näyttää siltä, että se liikkuu joko tasaisesti tai nykäyksin.

Näin syntyvää näköharhaa kutsutaan autokineettiseksi vaikutukseksi.

Kun tuijottaa pitkään yhteen pisteeseen, silmälihakset väsyvät. Siksi silmä liikahtaa. Kun tausta on tasaisen musta, silmällä ei ole muita vertailukohtia. Niinpä silmän liikahdus saa aikaan optisen illuusion: kohde – tässä tapauksessa tähti tai planeetta – vaikuttaa siirtyvän paikasta toiseen.

Eksoplaneetat tekevät vieraasta elämästä todennäköisempää

Kuinka sitten pitäisi suhtautua niihin 5–10 prosenttiin ufohavainnoista, joita ei ole mahdollista selittää tyydyttävästi näköharhalla tai harhautuneella meteorilla, kuten Pentagonin videoihin vuosilta 2004 ja 2015?

Yhdysvaltojen puolustusvoimat perehtyy näihin ufohavaintoihin uusin voimin. Tehtävää varten on perustettu tunnistamattomien ilmassa esiintyvien ilmiöiden (UAP) erikoisyksikkö (UAPTF).

”Erikoisyksikön tavoitteena on havainnoida, analysoida ja luokitella UAP-tapauksia, jotka voivat uhata Yhdysvaltojen turvallisuutta”, totesi USA:n puolustusministeriö tiedottaessaan erikoisyksikön perustamisesta elokuussa 2020.

Ufothan eivät ole välttämättä avaruusolentojen aikaansaannoksia. Ne voivat olla vaikkapa tiedustelulennokkeja tai salaiseen tekniikkaan perustuvia ilma-aseita. USA:n näkökulmasta tarkasteltuna uhka tulee mahdollisesti Kiinasta, Venäjältä tai Pohjois-Koreasta.

Ajatusta täällä kääntymässä käyvistä avaruusolennoista on vaikeampi niellä kuin oletusta hämäräperäisestä aseesta, joka on kehitetty salaisessa sotilastukikohdassa.

Vaakaa ei kallista kuitenkaan se, ettei Maan ulkopuolista elämää pidettäisi mahdollisena.

Päinvastoin: useimmat tähtitieteilijät ja astrofyysikot luottavat lujasti siihen, että jossain tähtien välissä piilee muita eläviä olentoja.

Ensimmäinen Maan kaltainen eksoplaneetta löydettiin vuonna 1995. Nykyään tällaisia planeettoja tiedetään olevan yli 4 000, ja löytöjen määrä kaksinkertaistuu kahden vuoden välein. Voidaan laskea, että yksinomaan omassa galaksissamme on 300 miljoonaa elinkelpoista kappaletta.

Elinkelpoisuutta arvioitaessa otetaan huomioon planeetan massa ja etäisyys tähteen. Niiden pitää olla suunnilleen samat kuin Maalla, jotta pinnalla voi esiintyä nestemäistä vettä.

Lähin eksoplaneetta on alle 20 valovuoden päässä ”kosmisella takapihallamme”. Ja se herättää odotuksia.

Sveitsiläinen astrofyysikko Thomas Zurbuchen puki ajatuksen sanoiksi Nasan päämajassa Washingtonissa vuonna 2014 pidetyssä paneelikeskustelussa, jonka aiheena oli Maan ulkopuolinen elämä:

”Vastaus kysymykseen, olemmeko ainoita, on tieteen ykkösprioriteetti. Kun on löydetty monta tällaista planeettaa elinkelpoiselta vyöhykkeeltä, on otettu ratkaiseva askel kohti tätä päämäärää.”

Savuavaa asetta ei ole löydetty

Vuonna 1950 italialainen fyysikko Enrico Fermi esitti toisen kysymyksen: ”Missä kaikki ovat?”

Maailmankaikkeuden koko ja galaksien lukemattomat planeetat ja tähdet antavat ymmärtää, että Maan ulkopuolella esiintyy mitä suurimmalla todennäköisyydellä älykästä elämää.

Miksi sitten meihin ei ole vielä oltu yhteydessä? Fermin paradoksina tunnettuun kysymykseen on karkeasti arvioiden mahdollista vastata kahdella tavalla.

Vieraat sivilisaatiot joko välttävät viestimästä sijaintinsa paljastumisen pelossa, sillä Aurinkokunta sijaitsee galaksin autiossa kolkassa, tai ne käyttävät radioaaltoja kehittyneempää viestintävälinettä, jonka signaaleja meillä ei ole edellytyksiä vastaanottaa.

Tai Maan elämä on ainutlaatuista.

Ufoihin uskovat pitävät kuitenkin varmana, että avaruusolentoja on olemassa ja että niitä on käynyt Maassa monta kertaa – ja tulee käymään vastakin.

Julkistamalla videoita Pentagon on antanut ufoihin uskoville uutta yllykettä jatkaa savuavan aseen etsimistä. Jos vieras jäisi kiinni verekseltään, saataisiin vihdoin tietää, olemmeko yksin maailmankaikkeudessa.

Toivottavasti astrofyysikko Carl Saganin sanat muistetaan, kun todisteita käydään läpi: ”Kannattaa olla mieleltään avoin, muttei kuitenkaan niin avoin, että aivot putoavat.“