1. Avaruussikari on rahtialuksen hylky
Vuoden 2017 lopulla Aurinkokunnan läpi kulki tuntematon sikarin muotoinen kappale, joka sai nimekseen ‘Oumuamua. Vierasta verhosi salaperäisyys.
Havainnot eivät sopineet asteroidiin, komeettaan eivätkä mihinkään muuhunkaan tunnettuun maailmankaikkeuden kappaleeseen. Kun teleskoopeilla seurattua ‘Oumuamuan liikettä analysoitiin, kävi ilmi, että sen nopeus kasvoi Aurinkokunnan sisäosissa.
Liikkeen kiihtyminen oli hyvin maltillista, mutta ‘Oumuamua lisäsi nopeuttaan siinä vaiheessa, jossa Auringon olisi pitänyt painovoimallaan hidastaa sen kulkua.
Harvardin yliopiston tähtitieteen professori Avi Loeb selitti ‘Oumuamuan kiihdytyksen sillä, että kappale oli todellisuudessa haaksirikkoutunut alus, joka eteni kuin aurinkopurje auringonsäteiden työntämänä.
Muun muassa Chilessä toimivan VLT-observatorion aineiston pohjalta määritettiin rata, jota pitkin 'Oumuamua kulki Aurinkokunnan läpi.
Avi Loeb pohti, voisiko vieras sivilisaatio hoitaa planeettojen tai aurinkokuntien välisiä kuljetuksia aurinkopurjeella varustetuilla aluksilla toisaalla galaksissamme. Jos Loebin pohdinnat pitävät kutinsa, ‘Oumuamuan käynti Maan lähellä oli ensimmäinen kohtaaminen vieraan sivilisaation kanssa.
2. Ufot valtaavat galaksia kuin virukset
Vuonna 1966 julkaistu ”Theory of Self-Reproducing Automata” oli matemaatikko John von Neumannin 1940-luvulla tekemän ajatuskokeen dokumentti.
Neumann uskoi, että mekaanisen organismin, kuten koodijakson, on mahdollista vahingoittaa koneita, kopioitua ja tarttua uusiin isäntiin biologisten virusten tapaan.
Entäpä jos kaukaisten galaksien avaruusolennot soveltavat ajatuskoetta käytännössä? Tähän mahdollisuuteen perustuu niin sanottu von Neumannin avaruusalus: robottiohjauksinen drone, joka on suunniteltu lentämään kaukana sijaitseviin galakseihin ja valloittamaan planeettoja ja kuita replikaation eli itsensä kahdentamisen kautta.
Ideana on, että drone laskeutuu esimerkiksi kuuhun – tai mahdollisesti Maahan – ja monistaa itsensä tarjolla olevien raaka-aineiden, kuten raudan ja nikkelin, avulla.
Kun mekaaninen organismi on tehnyt tuhansia kopioita itsestään ja tyhjentänyt paikan raaka-aineista, avaruusalus jatkaa matkaansa seuraavalle taivaankappaleelle ja aiheuttaa tartunnan. Tapahtumasarja johtaa siihen, että vieras sivilisaatio tuhoaa kokonaisia galakseja.
3. Avaruusolennot muistuttavat meitä
Millaiset avaruusolennot ufolla voisivat liikkua? Ovatko ne vihreitä olioita, jotka ampuvat energia-aseilla? Suloisia kuin E.T.? Vai ehkä sittenkin kammotuksia, joilla on lonkeroita ja jotka sylkevät happoa?
Käsitykset Maan ulkopuolisen elämän edustajista vaihtelevat, mutta eniten kannatusta on saanut osakseen oletus, jonka mukaan avaruuden asukkaat koostuvat samoista elämän rakennuspalikoista kuin täkäläiset eliöt.
Vaikka avaruusolennot tuskin näyttävät meiltä, ne koostuvat todennäköisesti samoista alkuaineista kuin ihminen.
Maapallon eliöt ovat 95-prosenttisesti hiiltä, happea ja vetyä. Näitä aineita – ja heliumia – esiintyy eniten maailmankaikkeudessa. Siksi pidetään todennäköisenä, että muille taivaankappaleille syntynyt elämä perustuu samaan aineyhdistelmään.
Cambridgen yliopiston astrobiologi Simon Conway Morris on yksi niistä tutkijoista, jotka uskovat, että avaruusolennot muistuttavat ihmistä.
”Jos evoluution tulos on ennustettavissa väljästi ymmärrettynä, niin se, mikä pätee korkeampien elämänmuotojen kehittymiseen maapallolla, pätee myös Linnunradan muissa osissa ja sen ulkopuolella”, toteaa Conway Morris.