Marraskuun 16. päivänä 1974 radioastronomit lähettivät harvinaisen viestin jättimäisellä Arecibon teleskoopilla, joka sijaitsi Puerto Ricon tiheässä viidakossa.
Viesti koostui yksinkertaisista matemaattisista ja kemiallisista kaavoista, dna:n rakenteesta ja esityksestä, joka osoitti Aurinkokunnan rakenteen ja Maan sijainnin.
Tuolloin kiivasta keskustelua herättäneen viestin määränpää oli kaukainen Messier 13 -tähtijoukko yli 20 000 valovuoden päässä. Toiveissa oli, että sen vastaanottaisivat älykkäät olennot.
Nyt Nasan Jet Propulsion Laboratoryn tutkijat ovat laatineet Arecibon viestistä päivitetyn version ensimmäisen yhteyden luomiseksi. Tällä kertaa mukana on Maan tarkempi osoite.
Tutkijat haluavat lähettää tähtiin tarkan vastausosoitteen
Kokeen tutkijan Jonathan Jiangin johdolla ryhmä on laatinut 13 sivua pitkän asiakirjan, jossa muun muassa kuvataan, miltä muualla avaruudessa oleva älykäs elämä voisi näyttää, mihin aikaan vuodesta viesti kannattaisi lähettää ja miten varmistetaan, että vastaanottaja tietää, keneltä viesti on.
Viesti, jolle tutkijat ovat antaneet nimeksi "Beacon in the Galaxy" (Galaksin majakka), esittelee alkuperäisen viestin tavoin matematiikan, biologian ja kemian perusteet Maassa.
Lisäksi se sisältää yksityiskohtaisen kuvauksen ihmisen dna:sta, Maan galaktiset koordinaatit – tunnistettavien tähtiryhmien avulla – ja radiotaajuuden, jolla Maahan saa yhteyden.
Jonathan Jiangin mukaan tavoitteena oli laatia viesti, joka sisältäisi maksimimäärän informaatiota yhteiskunnastamme ja lajistamme lyhyimmässä mahdollisessa muodossa.
Tehtävää on helpottanut digitaalinen kvanttihyppy, joka alkuperäisen vuoden 1974 Arecibo-viestin jälkeen on tapahtunut.
Arecibon radioteleskooppi Puerto Ricon viidakossa on aloitti alienjahdin vuonna 1963, ja sillä lähetettiin vuonna 1974 niin sanottu Arecibo-viesti. Vuonna 2020 teleskooppi tuhoutui, kun sen 900 tonnia painava instrumenttirakennelma tipahti yli 100 metrin matkan alas ja osui teleskoopin satojen metrien levyiseen peiliin.
Yhden asian vieraat sivilisaatiot voisivat ymmärtää
Suurin haaste viestin lähettämisessä täysin vieraalle vastaanottajalle on se, että yhteinen viitekehys puuttuu.
Jos avaruudessa on vieraita sivilisaatioita, heillä on aivan omanlaisensa historia, ehkä aivan toisenlainen fysiologia ja erilainen tapa hahmottaa maailmaa.
Viestiminen tuntemattomalle perustuu siksi siihen yhteen asiaan, jonka oletetaan olevan universaali: matematiikkaan.
Matematiikkakin on silti kietoutunut osaksi kulttuuria. Kuvaamme luvut tietyllä tavalla ja käytämme tietynlaisia kaavoja.
Tästä syystä tutkijoiden päivittämässä viestissä lähdetään liikkeelle aivan perusmatematiikasta, kuten alkuluvuista ja lukujärjestelmistä. Lisäksi matematiikkaa kuvaillaan yksinkertaisimmalla kantalukujärjestelmällä eli binäärijärjestelmällä.
Esimerkki uudesta viestistä, jonka binäärikoodilla yritetään ottaa yhteys avaruusolioihin.
Nobelistit eivät ymmärtäneet viestiä
Binäärijärjestelmä koostuu ykkösistä ja nollista. Tietokoneet käyttävät sitä, ja luvut esittävät joko avointa tai suljettua transistoria.
Binäärijärjestelmää käyttämällä tutkijat ovat tallentaneet ihmisiä ja maapalloa koskevat tiedot bittikarttaan eli auki/kiinni-vaihtoehdoilla muodostettavaan piirrokseen.
Menetelmän ongelmana on se, että sen tulkitseminen voi olla vaikeaa jopa ihmiselle itselleen.
Frank Drake, jonka suunnitteli alkuperäisen Arecibo-viestin, lähetti saman viestin myös useille asiantuntijoille, joiden joukossa oli useita nobelisteja, eikä yksikään heistä pystynyt purkamaan sitä.
Bittikartan käyttöä on arvosteltu myös siksi, että kaukaista tähteä kiertävät vieraat olennot eivät välttämättä edes pysty näkemään piirrosta, sillä kuka tietää, millaisella tavalla he havainnoivat ympäristöään.
JPL-tiimin viestissä käytetään tosin erityistä alkulukuihin perustuvaa aakkostoa, joka selittää vastaanottajalle, miten viesti puretaan.
Maan akselin kallistus ratkaisee lähetysajankohdan
Kaliforniassa sijaitsevat Allen-teleskoopit koostuvat 42 radioteleskoopista, jotka havainnoivat avaruutta ja etsivät sieltä elämää.
Laskelmien mukaan viesti pitäisi lähettää maaliskuussa tai lokakuussa, jolloin Maan akselin kallistus varmistaisi, ettei viesti huku Auringon säteilyn taustahälyyn.
Mistä viesti sitten kannattaisi lähettää? Jonathan Jiangin mukaan parhaimmat vaihtoehdot ovat joko kiinalainen jättimäinen FAST-radioteleskooppi tai yhdysvaltalainen Allen Telescope Array.
Ongelmana on vain se, että tällä hetkellä niillä ei voi lähettää viestejä vaan vain vastaanottaa.
Tiimi on siksi ollut yhteydessä FAST-tutkijoihin, jotta ideasta voitaisiin tehdä totta, mikä ei ole helppo tehtävä.
Seuraava kysymys onkin, onko tutkijoilla ylipäänsä oikeus lähettää viesti koko ihmiskunnan puolesta?
Moni tutkija on aiemmin varoittanut ottamasta yhteyttä vieraisiin sivilisaatioihin. Kuuluisin heistä lienee fyysikko Stephen Hawking.
Tähän Jonathan Jiang vastaa, että he toivovat artikkelinsa saavan ihmiset ajattelemaan elämää avaruudessa ja osallistumaan keskusteluun siitä, pitäisikö viesti lähettää vai ei.