Our website does not support Internet Explorer.

To get the best experience on our website and of our content, please use a more modern browser like Edge, Chrome, Safari or similar.

Kaukaisten vieraiden takaa-ajo

Aurinkokunta on saanut vieraakseen ainakin kaksi kappaletta, jotka yleensä kiitävät tähtienvälisessä avaruudessa. Läpikulkumatkalaiset voivat ehkä kertoa, mistä Maan elämä on lähtöisin. Siksi niitä yritetään päästä tutkimaan luotaimilla.

Shuttertstock & Claus Lunau

Lokakuun 19. päivänä 2017 oli kanadalaisen tähtitieteilijän Robert Werykin vuoro tutkia Pan-STARSS-teleskoopin ottamia kuvia.

Selatessaan Havaijilla toimivan Haleakalan observatorion teleskoopin kuvia tietokoneen näytöllä hän kiinnitti huomiota erikoiseen pieneen valopilkkuun.

Ensin hän piti sitä yhtenä monista asteroideista, joita vilistää avaruudessa, mutta sen liikkeessä oli jotakin kummallista. Se kulki epätavallisen nopeasti eikä sen rata ollut soikea niin kuin muilla Aurinkokunnan kappaleilla.

Weryk oli sattunut tutkimaan juuri oikeaa kohtaa tähtitaivaalla juuri oikeaan aikaan. Hän näki ensimmäisenä ihmisenä taivaankappaleen, joka ei kierrä Aurinkoa eikä muutakaan tähteä.

Uusi tutkimus: Mystinen kappale voi olla aktiivinen asteroidi

Sikarin muotoinen kappale, joka vuonna 2017 lensi Aurinkokunnan sisäosien halki, voi olla osa suurempaa taivaankappaletta, jonka tähti repi pirstaleiksi. Näin kuuluu johtopäätös uudesta tutkimuksesta, joka julkaistiin huhtikuussa 2020 Nature Astronomy -tiedelehdessä.

Tutkijoiden päätelmä perustuu tietokonesimulaatioihin, jotka paljastivat, että Oumuamua-nimen saanut sikarin muotoinen outo kappale saattaa olla niin sanottu aktiivinen asteroidi. Tällainen asteroidi voi syntyä pienen kappaleen ohittaessa suuremman, esimerkiksi emotähden.

Tähden valtavat vuorovesivoimat ovat tietokonemallien mukaan voineet repiä pienemmän kappaleen pitkulaisiksi osiksi, jotka juuri muistuttavat Oumuamuan erikoista sikarimaista muotoa. Tämä teoria voi tutkijoiden mukaan selittää myös Oumuamuan liikkumistavan ja värin.

Ajatus siitä, että kummallinen kappale voisi olla osa suurempaa, esitettiin jo vuonna 2018. Uusi tutkimus on kuitenkin ensimmäinen, jossa oletusta on analysoitu yksityiskohtaisesti.

Hänen löytämänsä kappaleen rata ja nopeus osoittivat, että se oli kulkenut tuhansia miljardeja kilometrejä tähtienvälisessä avaruudessa. Sen matka oli alkanut, kun se oli syystä tai toisesta paiskautunut pois tähtensä kiertoradalta.

Werykin löytämä taivaankappale sai havaijinkielisen nimen Oumuamua eli ”tiedustelija”, mutta sen virallinen nimitys on 1I/2017 U1.

© Shutterstock & claus lunau

Tähtienvälinen kappale/Oumuamua

  • Nopeus: 28,2 km/s
  • Lähimpänä Maata: 14.10.2017
  • Etäisyys nyt: 2,7 mrd. km

”1I” tarkoittaa ensimmäistä havaittua interstellaarisesta eli tähtienvälisestä avaruudesta tullutta kappaletta.

Tähtitieteilijät uskovat, että samantapaisia kulkijoita on avaruudessa lukemattomia, mutta niitä ei ole vain aikaisemmin osunut Aurinkokunnan suunnalle.

© Shutterstock & claus lunau

Project Lyra -luotain

  • Nopeus: 55,6 km/s
  • Lähtöaika: 2033?
  • Saapuminen: 2052?

Oumuamua kiinnitti tähtitieteilijöiden huomion vuonna 2017. Kun planeetat ja muut Aurinkokunnan kappaleet kiertävät Aurinkoa, Oumuamua viiletti suoraan Aurinkokunnan poikki ja se kulki kohti Saturnusta matkallaan ulos Aurinkokunnasta. Brittitutkijat ovat laskeneet, että luotain voisi saada niin kovan vauhdin, että se saisi Oumuamuan kiinni parissakymmenessä vuodessa. Luotainhanke on saanut nimen Project Lyra.

Tähtitieteilijät ovat kaukaisesta vieraasta innoissaan. Jos sitä päästään tutkimaan lähietäisyydeltä, saadaan ehkä tietoa siitä, miten muiden tähtien kiertolaiset syntyvät. Samalla myös tietämys Aurinkokunnan menneisyydestä voi laajentua.

Ongelmana tosin on se, että kaukaiset vieraat ovat vain läpikulkumatkalla ja liikkuvat niin nopeasti, että luotain ei ehdi tutkimaan niitä ennen kuin ne poistuvat Aurinkokunnasta.

Tutkijat haluavat silti yrittää. Euroopan avaruusjärjestö ja Japani aikovat lähettää luotaimen odottelemaan seuraavaa interstellaarista vierasta.

Brittitutkijat taas suunnittelevat pikavauhtia kulkevaa luotainta, joka voisi saada Oumuamuan kiinni, vaikka se nyt viilettää jo Saturnuksen kohdalla.

Oumuamuan suuren nopeuden vuoksi Aurinko ei voi vangita sitä kiertoradalleen.

Vauhti tekee Oumuamuasta vieraan Aurinkokunnassa

Oumuamua-niminen kappale kiinnitti tutkijoiden huomion, koska se liikkui nopeammin kuin mikään muu Aurinkokunnassa. Kun asteroidien ja komeettojen keskimääräinen nopeus on 70 000 km/h, Oumuamua oli yli 300 000 km/h:n vauhdillaan varsinainen vauhtihirmu. Sen kovan nopeuden vuoksi se ei jäänyt Auringon kiertoradalle vaan se jatkoi matkaansa ulos Aurinkokunnasta sen jälkeen, kun Auringon painovoima oli taivuttanut sen rataa. Kuita lukuun ottamatta kaikki Aurinkokunnan kappaleet kiertävät Aurinkoa enemmän tai vähemmän soikeilla radoilla.

Amatööriä onnisti

Aurinkokunnan ulkopuolelta tulevien kappaleiden havaitseminen vaatii Pan-STARSSin kaltaisia erikoisteleskooppeja, joissa on laaja näkökenttä ja iso herkkä digitaalikamera, joka havaitsee himmeimmänkin valopilkun.

Tällaiset teleskoopit tarkkailevat tähtitaivasta jatkuvasti, ja niiden tietokone vertaa automaattisesti uusia kuvia vanhoihin ja etsii niistä muutoksia. Näin uudet kohteet havaitaan nopeasti.

Borisov ilmestyi näkyviin vuonna 2019

Vuonna 2019 avaruusteleskooppi Hubble ikuisti toisen interstellaarisen vieraan, 2I/Borisovin. Se muistutti tavallista komeettaa.

Pan-STARRSin ensisijainen tehtävä on etsiä sellaisia avaruudessa liikkuvia kappaleita, joiden rata kulkee niin lähellä Maata, että niistä voi olla vaaraa. Siinä sivussa se on havainnut tuhansia aiemmin tuntemattomia asteroideja ja komeettoja.

Jos Pan-STARRSin näkökenttään Havaijin taivaalla osuu interstellaarinen kappale, kuten Ouamuamua, teleskooppi rekisteröi senkin.

Hyvällä onnella kaukaisia vieraita voi kuitenkin havaita myös yksinkertaisemmilla laitteilla. Elokuun 30. päivänä 2019 Krimin niemimaalla asuva Gennadi Borisov löysi taivaalta interstellaarisen kappaleen itse rakentamallaan kaukoputkella.

Uuden taivaankappaleen virallinen nimi on nyt löytäjänsä mukaan 2I/Borisov. Kuten Oumuamua sekin kulkee niin sanottua hyperbolista rataa, eli se tekee kierroksen Auringon ympäri ja jatkaa sitten matkaansa pois Aurinkokunnasta.

© Shutterstock & claus lunau

Tähtienvälinen kappale/Borisov

  • Nopeus: 39,5 km/s
  • Lähimpänä Maata: 28.12.2019
  • Etäisyys nyt: 514 milj. km

Tähti repi planeettansa

Borisov näyttää lähinnä kauas kotoaan eksyneeltä komeetalta, mutta Oumuamua on monella tavalla poikkeuksellinen kappale. Se on muodoltaankin hyvin erilainen kuin mikään Aurinkokunnan oma kiertolainen.

Se näyttää olevan lähinnä pitkulainen kuin sikari, ja sen pituus on ainakin kuusi kertaa niin suuri kuin sen leveys. Samankokoiset Aurinkokunnan asteroidit muistuttavat lähinnä palloa tai perunaa.

Oumuamuan outo muoto on saanut myös ihmisten mielikuvituksen laukkaamaan. Aluksi esitettiin jopa, että se on vieraan sivilisaation lähettämä avaruusluotain tai avaruusaluksen kappale.

Heinäkuussa 2019 kansainvälinen tutkijaryhmä kuitenkin julkaisi raportin, jossa todettiin, että noin 400 metrin pituinen kappale mitä todennäköisimmin on täysin luonnon muovaama.

Mitkään mittaukset tai käytettävissä olevilla laitteilla tehdyt havainnot eivät viitanneet siihen, että se olisi älyllisten olentojen rakentama. Havainnot eivät kuitenkaan antaneet selitystä Oumuamuan omituiselle muodolle.

© J. Andrew/LSST Project & Todd Mason, Mason Productions Inc./LSST Corporation

Vera C. Rubin etsii läpikulkumatkalaisia

Vuoren huipulle Chileen nousevassa Vera C. Rubin -observatoriossa on maailman suurin kamera. Se alkaa vuonna 2022 kuvata samaa taivaan aluetta 18 sekunnin välein. Jos kuvassa näkyy tuntematon kohde, kamera hälyttää tutkijat.

  • Pääpeili sieppaa heikoimmankin valon

    Teleskoopin pääpeilin halkaisija on 8,4 metriä. Se kokoaa tähtitaivaan heikonkin valon ja johtaa sen kahden pienemmän peilin ja monen linssin kautta kameraan.

  • Alusta pyörii teleskoopin mukana

    Teleskooppi ja sen kupu painavat yhteensä 300 tonnia. Niitä kannattelee alusta, joka seuraa teleskoopin liikkeitä. Koko tähtitaivaan kuvaamiseen menee kolme yötä.

  • Kupu suojaa tuulelta ja sateelta

    27 metriä korkea ja 30 metriä leveä kupu suojaa teleskooppia sään oikuilta. Se myös estää ympäristön valosaastetta häiritsemästä tähtitaivaan näkymiä.

  • Näkymä on 40 kertaa niin suuri kuin Kuu

    Teleskoopin näkökenttä on 3,5 astetta. Se vastaa tähtitaivaalla 40 kertaa täysikuun kokoista alaa. Kuvassa jokainen neliö vastaa yhtä teleskoopin 189 kuva-anturista.

Yhden teorian mukaan Oumuamua on osa planeetasta, joka on hajonnut palasiksi jouduttuaan liian lähelle tähteään. Lopullinen vastaus saadaan vain, jos vierasta päästään tutkimaan lähietäisyydeltä.

Toistaiseksi tutkijoilla on tietoa vain kahdesta Aurinkokunnan ulkopuolisesta vieraasta, mutta kaiken todennäköisyyden mukaan niitä liikkuu lähiavaruudessa enemmänkin. Niitä täytyy vain osata etsiä.

Tähtitieteilijät asettavatkin suuria toiveita uudelle Vera C. Rubin -observatoriolle, jota on vuodesta 2015 lähtien rakennettu vuoren huipulle Pohjois-Chileen. Observatorion teleskooppiin asennetaan maailman suurin digikamera, joka räpsii taukoamatta kuvia tähtitaivaasta.

Kun teleskooppi otetaan käyttöön parin vuoden päästä, kuvista todennäköisesti tulee esiin myös interstellaarisia vieraita.

Teleskoopin digikamera on suurin ja kallein koskaan rakennettu kamera. Se on pienen auton kokoinen, ja se ottaa kuvia 3 200 megapikselin tarkkuudella.

© J. Andrew/LSST Project & Todd Mason, Mason Productions Inc./LSST Corporation

Vera C. Rubin on iso edistysaskel tähtitieteelle, mutta tähtitieteilijät eivät tietenkään halua tyytyä katsemaan vieraita vain teleskoopin kuvista.

Jotta kaukaisista kohteista päästäisiin selville toden teolla, niitä pitää mennä tutkimaan itse paikalle. Tätä varten Euroopan avaruusjärjestö Esa suunnittelee Comet Interceptor -luotainta. Sen on määrä lähteä matkaan vuonna 2028.

Ajatuksena on sijoittaa luotain 1,5 miljoonan kilometrin päähän Maasta odottelemaan kaukaisia tulijoita. Asemapaikka on niin sanottu Lagrangen piste, jossa Maan ja Auringon painovoimat pitävät luotaimen lähes paikoillaan.

Kun sitten Vera C. Rubin tai jokin muu teleskooppi havaitsee kiintoisan kohteen, Comet Interceptor lähtee sitä vastaan. Nimensä mukaisesti sen ensisijainen tutkimuskohde ovat komeetat.

”Tutkimattomat tai ensimmäistä kertaa havaitut komeetat ovat kiehtova kohde tutkittavaksi lähietäisyydeltä”, Esan tutkimusjohtaja Günther Hasinger sanoo.

© claus lunau

Komeettavahti valmiina vastaanottamaan vieraat

Euroopan avaruusjärjestö Esa aikoo lähettää luotaimen asemiin odottamaan komeettaa tai interstellaarisia vieraita. Comet Interceptorin asemapaikka on 1,5 miljoonan kilometrin päässä Maasta. Kun se havaitsee kiinnostavan kohteen, siitä lähtee kaksi pikku luotainta kuvaamaan tulijaa eri puolilta.

  • Comet Interceptor laukaistaan 2028

    Suunnitelmien mukaan Comet Interceptor lähtee matkaan Ariane 6 -kantoraketin kyydissä Ranskan Guayanasta kahdeksan vuoden kuluttua.

  • Luotain asettuu asemapaikalleen

    Kuukauden lennon jälkeen Comet Interceptor saapuu asemapaikalleen 1,5 miljoonan kilometrin päähän Maasta. Paikka on valittu siksi, että siellä luotain pysyy paikallaan käyttämättä moottoreitaan.

    Luotain asettuu niin sanottuun Lagrangen pisteeseen, jossa Maan ja Auringon vetovoimat pitävät sen paikallaan.

  • Luotain lähtee kohdetta vastaan

    Kun Maan teleskoopit havaitsevat komeetan tai muun kiinnostavan kohteen, luotain ohjataan kurssille, joka vie sen tulijan radalle. Siirtymiseen voi kulua luotaimelta 1–2 vuotta.

  • Luotain jakautuu kolmeksi

    Muutama päivä ennen kohtaamista tulijan kanssa Comet Interceptorista irtoaa kaksi pienempää luotainta. Kaikilla kolmella on erilaiset havaintolaitteet, ja ne lähestyvät tulijaa eri ratoja.

Comet Interceptor jakautuu kolmeksi luotaimeksi

Saako luotain kiinni Oumuamuan?

Comet Interceptorin polttoaine riittää kolmeksi vuodeksi. Täytyy siis toivoa, että sinä aikana saadaan vieraita Aurinkokunnan ulkopuolelta. Odottavan aika on pitkä, ja kaikki eivät malta odottaa.

Brittiläinen tähtienvälisten kappaleiden tutkimusta edistävä järjestö Initiative for Interstellar Studies ei halua odottaa uutta kohdetta, vaan aikoo lähettää luotaimen tutkimaan Oumuamuaa, vaikka se viilettää jo kaukana 100 000 kilometrin tuntivauhtia poispäin Maasta.

Tällä hetkellä Oumuamua on Saturnuksen kohdalla noin 2,7 miljardin kilometrin päässä Maasta.

Project Lyra -nimen saaneen hankkeen tutkijat ovat laskeneet, että luotaimen pitäisi kulkea suunnilleen 200 000 kilometriä tunnissa, jotta se voisi saada Oumuamuan kiinni muutaman vuosikymmenen kuluessa.

Niin ripeäliikkeisen luotaimen lähettämiseen tarvittaisiin jättiluokan kantoraketti. Sellainen voisi olla Nasan suunnittelema Space Launch System tai SpaceX-yhtiön Falcon Heavy.

Tutkijoiden mukaan luotain olisi mahdollista saada valmiiksi ja laukaisukuntoon toukokuussa 2033. Silloin se voisi saada kiinni Oumuamuan vuonna 2052.

Matkalla luotaimen pitäisi ottaa vauhtia parikin kertaa: ensin tekemällä kierros lähietäisyydeltä Jupiterin ympäri ja käymällä sen jälkeen vielä kiertämässä Aurinko.
Project Lyran toteutumisesta ei ole takeita.

Tähän mennessä sen taustajoukot ovat vasta laatineet laskelmat, jotka osoittavat, että periaatteessa hanke olisi mahdollista toteuttaa.

Kustannukset ovat kuitenkin sen verran suuret, että mukaan tarvittaisiin jokin valtiollinen tai kansainvälinen avaruusjärjestö tai hyvin varakas mesenaatti.

Iso planeetta sysää pienet ulos

Kaikki tieto asteroideista ja komeetoista perustuu Aurinkokunnasta tuttuihin kappaleisiin. Vain jos joskus päästään tutkimaan interstellaarista kappaletta, voidaan päätellä, ovatko asteroidit ja muut lohkareet samanlaisia myös muualla Linnunradassa.

Jos Aurinkokunnan ulkopuolelta tullutta murikkaa päästäisiin tutkimaan lähietäisyydeltä, tutkijoita kiinnostaisi muun muassa tietää, onko siinä pölyhiukkasia ja onko sillä magneettikenttä.

Näistä voitaisiin sitten päätellä, miten kappale on syntynyt ja miten se on päätynyt oman planeettajärjestelmänsä ulkopuolelle.

Ensi käden tietoa odotellessaan tutkijat etsivät vastauksia tietokonemalleilla, jotka jäljittelevät tähtien ja planeettojen syntyä.

Mallit on luonnollisesti laadittu Aurinkokunnasta kootun tiedon perusteella. Nykyisellään Aurinkokunta on melko harmoninen järjestelmä, jossa planeetat ja niitä pienemmät kappaleet kiertävät Aurinkoa kukin omalla radallaan.

100 interstellaarista kappaletta kulkee joka vuosi Aurinkokunnan läpi.

Meno on kuitenkin Aurinkokunnan alkuaikoina ollut huomattavasti kaoottisempaa.

Vastasyntyneen Auringon ympärillä olevaan pöly- ja kaasupilveen alkoi nopeasti muodostua möykkyjä, niin sanottuja planetesimaaleja, joista myöhemmin kasvoi planeettoja.

Osa planetesimaaleista oli jäljellä vielä planeettojen synnyn jälkeenkin.

Kun planetesimaali osui ison planeetan lähistölle, kohtaaminen saattoi päättyä kolmella tavalla: planeetta imaisi planetesimaalin osaksi itseään, ison planeetan painovoima sysäsi planetesimaalin Aurinkoon tai planetesimaali paiskautui Aurinkokunnan laidalle.

Vain kaikkein suurimpien planeettojen painovoima riittää sinkauttamaan muita kappaleita kokonaan Aurinkokunnan ulkopuolelle. Aurinkokunnan planeetoista siihen on pystynyt todennäköisesti vain Jupiter.

Tutkijat uskovat kuitenkin, että Aurinkokunnasta on lähtenyt interstellaarisiksi kappaleiksi jopa paljon Maata suurempia lohkareita. Ne ovat nyt ehkä matkalla kohti muita planeettajärjestelmiä.

Aurinkokunnassa läpikulkumatkalla olevat kappaleet ovat voineet syntyä samalla tavalla. Tähän asti tutkijoilla ei ole ollut käsitystä siitä, miten monta interstellaarista vierasta Aurinkokuntaan on tulossa.

Luotain pyrkii lähelle

Aurinkokunnan läpi kulkevat interstellaariset kappaleet voivat antaa osviittaa siitä, millaiset olot muiden tähtien planeettajärjestelmissä vallitsevat. Vieraita tutkitaan kuvaamalla niitä ohilennoilla. Suunnitelmissa on laskeutujia, jotka voisivat tutkia kappaleiden pintaa itse paikalla.

Nyt kaksi yhdysvaltalaisen Yalen yliopiston tähtitieteilijää on tehnyt laskelman mahdollisten vieraiden määrästä.

Malena Rice ja Gregory Laughlin ovat laskeneet myös, miten suuri osa tulijoista voitaisiin havaita tulevalla Vera C. Rubin -teleskoopilla.

Vaikka luvut ovat arvioita, näyttää siltä, että tarkkailtavaa riittää. Odotettavissa on yli sata havainnoitavissa olevaa yli metrin kokoista kappaletta joka vuosi. Pieni osa niistä on todennäköisesti suurempia kuin Oumuamua.

Ehkä meillä on jo käynyt vieraita

Interstellaarisia kappaleita ei kannata etsiä vain Maan päällä toimivilla teleskoopeilla. Yhdysvaltalaisen Harvardin yliopiston tähtitieteilijät Amir Siraj ja Abraham Loeb ovat laskeneet, että jos Hubble-avaruusteleskoopin kokoinen laite suunnattaisiin Kuuhun, sillä voitaisiin nähdä Kuuhun osuvat kaukaa tulevat kappaleet.

Koska Kuussa ei ole kaasukehää, jossa pienet kappaleet tuhoutuisivat, ne iskeytyvät Kuun pintaan. Törmäyksessä syntyvästä pölypilvestä olisi mahdollista päätellä kappaleen koostumus.

Tutkijakaksikko uskoo, että interstellaarisia kappaleita on osunut myös Maahan.

Käydessään läpi tietokantaa maapallolle kolmen vuosikymmenen aikana pudonneista meteoriiteista Siraj ja Loeb kiinnittivät huomiota Papua-Uudessa-Guineassa tammikuun 8. päivänä 2014 havaittuun meteoriittiin.

© D. Fedele et al./NAOJ/NRAO/ESO

Isot planeetat sysäävät pienet kulkureiksi

Radioteleskooppi ALMAn kuvassa on nuori tähti, jota ympäröivässä pölypilvessä on syntymässä planeettoja. Kaukana tähdestä muodostuu isoja planeettoja, joiden painovoima paiskoo muita planeettojen esiasteita eli niin sanottuja planetesimaaleja. Tällöin osa planetesimaaleista voi paiskautua tähtienväliseen avaruuteen.

45 sentin levyisen lohkareen on arvioitu syöksyneen ilmakehään yli 160 000 kilometrin tuntinopeudella. Se on niin hurja vauhti, että tutkijat uskovat, että kyseessä on täytynyt olla Aurinkokunnan ulkopuolelta tullut kappale.

Varmaa on, että interstellaarisia kulkureita käy Aurinkokunnassa jatkuvasti ja niillä on tuliaisina tietoa avaruudesta Aurinkokunnan ulkopuolella, jos niitä vain päästään tutkimaan.

On esitetty jopa, että elämän synnylle välttämättömät aineet ovat aikoinaan tulleet Maahan niiden kyydissä.

Comet Interceptor ei vielä pääse etsimään molekyylejä vieraiden pinnalta. Sille on kuitenkin kaavailtu seuraajaa. Se ei tyytyisi katsekontaktiin vaan laskeutuisi pinnalle tekemään lähempää tuttavuutta.

Lue myös:

Planeetta 9
Aurinkokunta

Tutkijat: Aurinkokunnassa 9 planeettaa

0 minuuttia
Elämä avaruudessa

5 luuloa avaruuslennoista

7 minuuttia
Aurinkokunta

Uusi luotain lentää Aurinkokunnan ulkopuolelle

10 minuuttia

Kirjaudu sisään

Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
Näytä Piilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!

Nollaa salasana

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin saat ohjeet salasanasi nollaamiseksi.
Tarkista sähköpostiosoite

Tarkista sähköpostisi

Olemme lähettäneet sinulle sähköpostia osoitteeseen . Siinä on ohjeet, joiden avulla voit nollata salasanasi. Jos et ole saanut sähköpostia, tarkista, että se ei ole joutunut roskapostin joukkoon.

Anna uusi salasana.

Nyt sinun pitää antaa uusi salana. Salasanassa pitää olla vähintään 6 merkkiä. Kun olet luonut uuden sanasanan, sinua pyydetään kirjautumaan sisään palveluun.

Salasana vaaditaan
Näytä Piilota