Tällä tavoin tähtitieteilijät saattoivat simuloida tilanteen, jossa eksoplaneetta kulkee planeettansa editse. Nyt tiedetään, mitä siinä tilanteessa pitää tarkkailla.
Hubble-tutkimuksen johtaja Allison Youngblood selittää Nasan lehdistötiedotteessa, miten otsoni saattaa olla merkki elämästä:
Kun Auringon säteet kulkevat Maan ilmakehän läpi ja taas poistuvat siitä toisella puolella, tietyt auringonvalon värit siivilöityvät pois. Tästä jää tulokseksi aivan omanlaisensa valo, jota tähtitieteilijät kutsuvat Maan sormenjäljeksi.
Vastaava ilmiö tapahtuu tutkijoiden mukaan silloin, kun Maata muistuttava eksoplaneetta, jolla on otsonipitoinen kaasukehä, lipuu emotähtensä editse.
Kun tähtitieteilijät tekivät eräänlaisen kenraaliharjoituksen Hubblella, kyseessä oli ilmiön pienoismalli, missä Kuu toimi peilinä.
Jotta voitaisiin selvittää, onko tuhansien valovuosien päässä sijaitsevalla eksoplaneetalla kaasukehä, tarvitaan teleskooppi, jonka linssi on vielä suurempi ja teknisesti edistyneempi kuin Hubblen. Nyt kuitenkin tutkijat tietävät, että menetelmä periaatteessa toimii.
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Hubble tarkkaili planeetan kaasukehän läpi kulkeneen tähden valoa. Nyt kuitenkin se havaitsi ensi kertaa, että otsoni muutti valoa.
Valo ja värit voivat paljastaa elämää
Hubblen lähettämistä tiedoista on myös selvinnyt, että K2-18b-eksoplaneetalla on tutkijoiden mukaan vesimolekyylejä, eli siellä olisi meidän tuntemamme kaltaisen elämän yksi perusedellytys.
Hubble-teleskooppi mittaa vieraista tähdistä tulevaa valoa, joka suodattuu vieraiden aurinkokuntien planeettojen kaasukehien läpi.
Kun valo kulkee kaasukehän läpi, se joko taittuu, heijastuu tai imeytyy kaasukehän molekyyleihin. Kaasukehän molekyylit siis määräävät, mitä valon aallonpituutta – ja siten myös värejä – Hubblen laitteisiin päätyy.
Värejä analysoimalla astronomit ovat saaneet selville, että K2-18b-planeetta heijastaa hyvin vähän valoa juuri vesimolekyylien aallonpituudella, joten eksoplaneetalla on vettä ja siten siellä voi olla myös elämää.