Avaruusolentoja etsitään merestä
Koska vieraiden sivilisaatioiden radioviestejä ei ole kuultu, voisi oli fiksumpaa keskittyä havainnoimaan niiden kulkuneuvoja. Vuonna 2014 toisesta aurinkokunnasta tulleen tunnistamattoman lentävän esineen jäännöksiä etsitään merestä.
Tulipallo valaisi 8. tammikuuta 2014 taivaan Papua-Uuden-Guinean pohjoispuolella. Kun meteori tunkeutui Maan ilmakehään noin 300 kilometrin päässä Manussaaresta, se pirstoutui. Ja pian alkoi sataa kosmisia kappaleita.
Tähtitieteilijäryhmä lähtee harjoittamaan erikoista pohjakalastusta sille Tyynenmeren alueelle, jonne meteorin jäännökset putosivat. Koukkujen sijasta käytetään voimakkaita magneetteja, sillä tutkijat yrittävät saada saaliksi vieraan sivilisaation avaruusaluksen.
Vuonna 2014 havaitun valoilmiön aiheutti nimittäin meteori, joka ei ollut tavallinen Auringon kiertolainen. Se oli tullut kaukaa toisesta aurinkokunnasta, eikä tutkijoiden mukaan voitu sulkea pois sitä mahdollisuutta, että meteorin sijasta kyseessä oli esine, jonka valmistajat edustivat Maan ulkopuolista älykästä elämää.
Erikoinen tutkimushanke tunnetaan nimellä Galileo Project, ja sitä vetää kuuluisa Harvardin yliopiston astrofyysikko Avi Loeb. Tavoitteena on löytää vieraiden sivilisaatioiden valmistamia esineitä, kuten avaruusaluksia, soveltamalla tieteellisiä menetelmiä.
‘Oumuamua kulki Aurinkokunnan läpi vuonna 2017. Se oli ensimmäinen täällä havaittu tähtienvälisestä avaruudesta peräisin oleva kappale.
Neljä vierailua on todistettu
Toisten aurinkokuntien vierailijoita nimitetään interstellaarisiksi eli tähtienvälisisiksi kappaleiksi. Osa niistä poistuu heti Aurinkokunnasta kovaa vauhtia, osa taas törmää Maan ilmakehään, hajoaa ja putoaa osina maanpinnalle.
2014: Puolustusvoimat huomasi tulijan
Sotilaalliset havaintovälineet paljastivat, että Maan ilmakehään tunkeutui 8. tammikuuta 2014 nopeasti liikkuva kappale. Astrofyysikot Avi Loeb ja Amir Siraj tunnistivat sen vuonna 2019 tähtienväliseksi meteoriksi.
2017: ʻOumuamua näytti oudolta
Havaijilla toimiva Pan-STARRS-teleskooppi löysi lokakuussa 2017 ʻOumuamuan – ensimmäisen Aurinkokunnassa havaitun tähtienvälisen kappaleen. ʻOumuamua on muodoltaan pitkä ja kapea. Mikään tunnettu Auringon kiertolainen ei muistuta sitä.
2017: Meteori upposi Atlanttiin
Aurinkokunnassa liikkunut meteori putosi mereen Portugalin länsipuolella 9. maaliskuuta 2017. Avi Loeb ja Amir Siraj tunnistivat sotilaallisten havaintovälineiden rekisteröimän kappaleen tähtienväliseksi meteoriksi.
2019: Poikkeuksellinen komeetta paljastui
Elokuussa 2019 tähtitieteen harrastaja Gennadi Borisov huomasi ennen tuntemattoman komeetan. Kävi ilmi, että nimen 2I/Borisov saanut komeetta oli peräisin toisesta aurinkokunnasta ja että sen erotti Aurinkoa kiertävistä komeetoista vain omintakeinen rata.
Meteorin osien saalistaminen merenpohjasta on vain alkusoittoa. Yksityisrahoitteinen tutkimushanke tähtää huipputeknisten havaintoasemien perustamiseen eri puolille maapalloa, jotta jatkuva seuranta paljastaisi avaruudesta mahdollisesti saapuvat vieraat, joita tavallisesti kutsutaan ufoiksi. Tarkoituksena on selvittää luotettavasti, käykö maapallolla muukalaisia avaruudesta.
Etsintöjen kohteena kulkuneuvot
Jo vuosikymmenien ajan on yritetty napata vieraiden sivilisaatioiden mahdollisesti lähettämiä radioviestejä.
Maan ulkopuolisen älykkään elämän etsinnässä on keskitytty radioviestien kuunteluun. Galileo Project yrittää löytää avaruusaluksia.
Älyllisen elämän etsintään Maan ulkopuolelta liittyvä kuuntelu ei ole vielä tuottanut toivottua tulosta. Astrofyysikko Ari Loeb ja monet muut tutkijat ovat siksi ehdottaneet yhtä järjestelmällistä vieraiden sivilisaatioiden esineiden etsintää. Näin jo olemassa olevaa SETI-toimintaa (search for extraterrestrial intelligence) laajennettaisiin SETAlla (search for extraterrestrial artifacts).
Avi Loeb on koonnut kunnianhimoista Galileo Projectia varten ryhmän, johon kuuluu tutkijoiden lisäksi insinöörejä, ufoista kiinnostuneita ja rahoittajia. Yhteistyön tavoitteena on päästä tuntemattomien lentävien esineiden ja tähtienvälisten kappaleiden jäljille.
Yhdysvaltojen 1970-luvulla laukaisemiin Pioneer- ja Voyager-luotaimiin pantiin viesti ihmiskunnalta niille älykkäille avaruusolennoille, jotka mahdollisesti löytäisivät ne joskus tulevaisuudessa – ehkä jopa miljoonien vuosien kuluttua.
Vastaavasti ihmiskunta voi onnistua sieppaamaan vieraan sivilisaation kauan sitten lähettämän avaruusaluksen. Ja Maassa on jo saattanut käydä vieraita.
Vuonna 1977 lähetettyihin Voyager-luotaimiin sijoitettiin kullatut levyt, joihin oli tallennettu ääntä ja kuvaa. Ne ovat ihmiskunnan viestejä mahdollisille löytäjille.
Siinä tapauksessa, että vieraan sivilisaation avaruusalus alkaa lähestyä maapalloa, se törmää ensin ilmakehään. Ilmanvastuksen vuoksi sekä kappaleen että sitä ympäröivän ilman lämpötila nousee tuhansiin asteisiin. Hehku näkyy valoilmiönä.
Nasan Maan lähelle tulevia kappaleita tutkiva keskus CNEOS tarkkailee asteroideja ja komeettoja, jotka liikkuvat maapallon lähiympäristössä. Lisäksi se pitää yllä rekisteriä Maan ilmakehässä kiitävistä, myös tähdenlennoksi kutsuttuna valoilmiönä näkyvistä kosmisista kappaleista, meteoreista.
Hyvin kirkkaita tähdenlentoja nimitetään tulipalloiksi tai bolideiksi. Niitä koskevat havainnot ovat yleensä Yhdysvaltojen sotilas- ja tiedusteluviranomaisten tekemiä, sillä niiden käytössä olevat valvontalaitteet bongaavat rakettien ja ohjusten lisäksi meteoreja.
Meteorit loistavat ilmakehässä tähdenlentoina, ja Nasa rekisteröi kaikki kirkkaat valonvälähdykset. Osa meteoreista voi olla peräisin toisista aurinkokunnista. Siniset sisältävät vähiten energiaa, punaiset eniten.
Huhtikuussa 2022 Yhdysvaltojen puolustusvoimat alkoi julkistaa tietoja vuosikymmenien ajalta. Tutkijat saivat käyttöönsä kaikkiaan 932 tulipallon tietokannan.
Meteori oli lujempi kuin rautapallo
Jo ennen kuin tulipalloja koskevat tiedot julkaistiin, Avi Loeb ja hänen kollegansa Amir Siraj olivat ryhtyneet jäljittämään tähtienvälisiä meteoreja. He löysivät vuonna 2019 tarjolla olleesta niukasta tutkimusaineistosta meteorin, joka oli pudonnut lähelle Papua-Uutta-Guineaa vuonna 2014.
90 senttiä oli läpimitaltaan vuonna 2014 Tyyneenmereen päätynyt tähtienvälinen meteori.
Meteori tunkeutui Maan ilmakehään huimaa noin 160 000 kilometrin tuntivauhtia. Kun rataa analysoitiin tarkemmin, kävi ilmi, ettei nopeasti liikkunut kappale voinut olla peräisin Aurinkokunnasta. Se tuli siis kauempaa.
Kappaleen läpimitta oli noin 90 senttiä. Koska se näytti pirstoutuneen vain 18,7 kilometrin päässä maanpinnasta, se oli päässyt ehjänä paljon pitemmälle kuin ilmanvastuksen takia pian hajoavat meteorit yleensä.
Kappaleet putosivat Tyyneenmereen
1. Kamerat kuvasivat taivaan tulipallon
Kun meteori kiiti Maan ilmakehään, se sai aikaan tulipallona näkyvän kirkkaan valoilmiön, jonka kamerat kuvasivat. Kappaleen erikoinen rata paljasti astrofyysikoille, ettei se voinut olla peräisin omasta aurinkokunnastamme.
2. Putoamisalue määritettiin
Ilmanvastuksen vuoksi meteori pirstoutui ilmakehässä. Tulipallon radasta voitiin laskea, mihin Tyynenmeren osaan meteorin kappaleet putosivat. Alue sijaitsi Papua-Uuden-Guinean pohjoispuolella 300 kilometrin päässä Manussaaresta.
3. Kappaleita kerätään merenpohjasta
Tutkimushankkeessa vedetään magneettikelkkaa pitkin merenpohjaa 100 neliökilometrin alalla. Samalla menetelmällä on aiemmin etsitty merestä tavallisten meteorien kappaleita.
Avi Loeb ja Amir Siraj päättelivät painevaikutuslaskelmien tuloksista tähtienvälisen meteorin koostuneen selvästä rautaa lujemmasta aineesta. Se vain lisäsi kappaleen kiinnostavuutta, sillä voidaan olettaa, että vieraat sivilisaatiot suosivat hyvin kestäviä materiaaleja.
Meteorin rataa ja hajoamista koskevat tiedot auttoivat tutkijaparia määrittämään, minne sen osat putosivat meteoriitteina. Sadan neliökilometrin laajuinen alue sijaitsee Tyynessämeressä Papua-Uuden-Guinean pohjoispuolella.
Galileo Project tutkii putoamispaikkaa muovisella magneettikelkalla, jota vedetään pitkin merenpohjaa, joka on noin 1 700 metrin syvyydessä. Tutkijoiden on tarkoitus päästä tositoimiin vielä vuoden 2023 aikana.
Meteorien osia on aiemminkin etsitty merestä vetämällä magneetteja pitkin pohjaa. Galileo Project käyttää menetelmää ensimmäisenä tähtienvälisen meteorin jäännösten etsintään.
Se, että meteori on peräisin toisesta aurinkokunnasta ja poikkeuksellisen lujaa ainetta, ei tarkoita tietenkään automaattisesti sitä, että vieraalla sivilisaatiolla olisi jotain tekemistä sen kanssa. Kyseessä voi olla esimerkiksi metallinen kappale, joka juontuu supernovana räjähtäneestä tähdestä.
On kuitenkin mahdollista, että merenpohjassa lojuvat kappaleet ovat avaruusolentojen kulkuneuvon osia. Loebin mukaan oletusta tukee toinen tähtienvälinen vierailija, ‘Oumuamua, joka havaittiin vuonna 2017. Se hahmotettiin melko tasapaksuksi, pitkäksi ja kapeaksi kappaleeksi. Loeb on arvellut sitä vieraan sivilisaation avaruusaluksesta irronneeksi aurinkopurjeeksi, mutta tätä käsitystä ei ole yleisesti hyväksytty.
Vieras vetää tutkijoita puoleensa
1. Teleskoopit valvovat taivasta
Taivasta kuvataan joka yö – esimerkiksi Havaijilla toimivalla Pan-STARRS1-teleskoopilla. Tietokone vertailee kuvasarjoja, ja jos niistä paljastuu ‘Oumuamuan kaltainen tähtienvälinen kappale, tähtitieteilijät saavat automaattisesti tiedon siitä.
2. Rata paljastaa vieraan kappaleen
Kappaleeseen suunnatut teleskoopit seuraavat sen kulkua monta vuorokautta, jotta sen rata voidaan selvittää. Aurinkokunnan planeetoilla, asteroideilla ja komeetoilla on umpinainen kiertorata, mutta tähtienväliset kappaleet kulkevat avointa hyperbelirataa (keltainen).
3. Luotain kulkee perässä
Tulevaisuudessa avaruuteen voidaan pysäköidä alus, joka lähtee seuraamaan Aurinkokuntaan tulevaa tähtienvälistä kappaletta. Havaintovälineillä kerätään tietoa vierailijan ominaisuuksista, jotka paljastavat, onko se keinotekoinen eli vieraan sivilisaation valmistama.
Kun tutkijat saavat käyttöönsä Chileen rakennettavaa suuren Vera C. Rubinin teleskoopin, heillä on paljon nykyistä paremmat mahdollisuudet havaita Aurinkokunnan kautta kulkevia tähtienvälisiä kappaleita. Galileo Projectissa vierailijoita etsitään kuitenkin myös lähietäisyydeltä: Maan ilmakehästä.
Vuosien varrella on tehty lukuisia – tavalla tai toisella dokumentoituja – ufohavaintoja. Kesäkuussa 2021 Yhdysvaltojen puolustusvoimat julkaisi raportin, jossa käsiteltiin 144:ää tunnistamatonta ilmakehän ilmiötä (UAP, Unidentified Aerial Phenomena).
Lisäksi julkistettiin videoita, joissa esiintyi mahdollisesti tunnistamaton lentävä esine. Yhdysvaltojen viranomaiset eivät sinänsä kommentoineet sitä, mistä havainnoissa oli kyse. Galileo Project yrittää sen sijaan päästä perille ilmiöiden ominaislaadusta keräämällä järjestelmällisesti tieteellistä tutkimusaineistoa.
Yhdysvaltojen viranomaiset ovat julkistaneet videoita, joissa esiintyy mahdollisesti tunnistamattomia lentäviä esineitä. Avi Loeb toivoo havaintovälineverkon paljastavan, käykö Maan lähellä muukalaisia avaruudesta.
Tavoitteena on perustaa eri puolille maapalloa noin 400 huipputeknistä havaintoasemaa, jotka tarkkailevat taivasta vuorokauden ympäri tutkaamalla, kuuntelemalla ja kuvaamalla. Tutkimusvälineisiin kuuluvat myös magnetometrit ja hiukkasilmaisimet. Ensimmäinen yksikkö on jo valmistunut, ja sitä testataan erään Harvardin yliopiston rakennuksen katolla.
Jos rahat eivät lopu kesken, kunnianhimoisen hankkeen voidaan odottaa antavan luotettavia vastauksia ufoja koskeviin kysymyksiin.
Avi Loeb ei väitä suinkaan tietävänsä, että avaruusolennot liikkuvat kotiplaneettamme liepeillä. Hän pitää kuitenkin selvänä, että ainoa mahdollinen tapa ottaa asioista selvää on järjestelmällinen tieteellinen tutkimus.