Suurin osa eksoplaneetoista on havaittu ylikulkumenetelmällä.
Siinä mitataan tähden valoa pitkän ajan kuluessa. Jos valon voimakkuus vaihtelee muutaman promillen verran tietyin väliajoin, se tarkoittaa sitä, että tähteä kiertää planeetta, joka aika ajoin kulkee tähden editse.
Tätä menetelmää ei kuitenkaan voida käyttää silloin, kun tarkkailtava kohde on hyvin kaukana Maasta. Silloin tähden valo on liian heikkoa, jotta valon voimakkuuden vaihtelut voitaisiin havaita.
Siksi Yhdysvalloissa sijaitsevan Harvard-Smithsonian astrofysiikan keskuksen tutkijat ovat keskittyneet etsimään kaksoistähtijärjestelmiä, joissa toinen tähti kiertää neutronitähteä.
Neutronitähti imee materiaa toisesta tähdestä prosessissa, jossa vapautuu voimakasta röntgensäteilyä.
Voimakkaan säteilyn alue on niin pieni, että Maasta tarkkailtuna neutronitähden ja Maan väliin osuva iso planeetta estää säteilyn kokonaan. Planeetta M51-ULS-1b löydettiin juuri tällä tavalla.
Kun tutkijat etsivät eksoplaneettoja kaksoistähtijärjestelmistä, he analysoivat Chandra-röntgenteleskoopin vanhaa dataa ja havaitsivat mielenkiintoisen tapahtuman:
Syyskuun 20. päivänä 2012 röntgensäteily yhdestä kaksoistähtijärjestelmästä loppui kolmeksi tunniksi. Bingo! Toisessa galaksissa sijaitseva eksoplaneetta oli löytynyt.
Tutkijat aikovat vielä tarkistaa, voiko röntgensäteilyn heikkenemiseen olla jokin muu syy kuin neutronitähden editse kulkenut planeetta.
Jos käy ilmi, että menetelmällä todellakin löydettiin toisessa galaksissa sijaitseva eksoplaneetta, on todennäköisesti mahdollista, että jo kerätyn datan perusteella löydetään muitakin kaukaisia eksoplaneettoja.