Astronaut kigger ud i det univers, vi aldrig kommer til at bo i.

Fysiikan nobelisti: "Emme koskaan tule asumaan eksoplaneetoilla"

Astrofyysikko Michel Mayor on yksi vuoden 2019 Nobelin fysiikanpalkinnon saaneista. Hän on vakuuttunut siitä, että avaruudessa on elämää ja asuttavia planeettoja. Siksi hänen lausuntonsa on herättänyt paljon huomiota.

Astrofyysikko Michel Mayor on yksi vuoden 2019 Nobelin fysiikanpalkinnon saaneista. Hän on vakuuttunut siitä, että avaruudessa on elämää ja asuttavia planeettoja. Siksi hänen lausuntonsa on herättänyt paljon huomiota.

Shutterstock

"Unohtakaa kaikki tällaiset väittämät: 'OK, kun Maassa ei enää voi asua, muutamme toiselle planeetalle.' Eksoplaneetoista puhuttaessa yksi asia on varma: me emme koskaan tule asumaan eksoplaneetoilla."

Näin Michel Mayor totesi uutistoimisto AP:lle, ja hän perustelee lausuntoaan hyvin yksinkertaisesti yhdellä sanalla.

Etäisyys.

Astrofyysikko Michel Mayor sai Nobelin fysiikanpalkinnon, koska hän ja Didier Queloz havaitsivat vuonna 1995 ensimmäisen eksoplaneetan eli muuta tähteä kuin Aurinkoa kiertävän planeetan. Sittemmin maailmankaikkeudesta on havaittu yli 4 000 eksoplaneettaa.

Yhteistä kaikille eksoplaneetoille on se, että ne ovat liian kaukana, jotta ihminen voisi vierailla niillä, toteaa tuore nobelisti.

Matka K2-18 b-planeetalle, joka on yksi Maata muistuttavista eksoplaneetoista, on pitkä. Katso alla oleva video, niin saat käsityksen välimatkoista.

Artikkeli jatkuu videon jälkeen.

Unelma leijuu 110 valovuoden päässä

K2-18 b on Maata muistuttava planeetta, joka tutkijoiden mukaan on juuri oikean kokoinen ja kiertää tähteään juuri oikealla etäisyydellä eikä siellä ole liian kylmää eikä liian lämmintä. Ja kaiken lisäksi siellä on vettä, joka saattaa olla nestemäisessä muodossa.

Kaikki edellytykset sille, että ihminen voisi asua K2-18 b-planeetalla, ovat siis olemassa – ja kaiken lisäksi ne ovat paremmat kuin missään muualla maailmankaikkeudessa, jos mukaan ei lasketa omaa Aurinkokuntaamme.

Ongelmana on kuitenkin se, että houkutteleva planeetta sijaitsee 110 valovuoden päässä.

Jos etäisyys ilmaistaan kilometreinä, saadaan hyvin astronominen luku, joka alkaa sillä, että valosekunti on 300 000 km.

300 000 x 60 (60 sekuntia minuutissa) x 60 (60 minuuttia tunnissa) x 24 (24 tuntia vuorokaudessa) x 365 (365 vuorokautta vuodessa) x 110 (vuodet, jotka valo kulkee ennen kuin se pääsee K2-18 b-planeetalle) =

1 040 688 000 000 000 km

Tai suomeksi: Maata muistuttava eksoplaneetta sijaitsee 1 041 biljoonan kilometrin päässä.

Ajatusleikki

Jos tavoitteena on päästä K2-18 b-planeetalle, meidän pitää palata hetkeksi Apollo 10 -lennolle.

Apollo 10 -kapseli teki nopeusennätyksen palatessaan Maahan Kuun kiertoradalta 26. toukokuuta 1969. Sen nopeus oli 39 897 km/h.

Jos voisimme kulkea tuolla nopeudella koko matkan ilman esteitä ja polttoainetta riittäisi ikuisesti, matkaan kuluisi:

1 040 688 000 000 000 / 39 897 / 24 / 365 =

2 977 667 vuotta

Toisin sanoen Michel Mayor on luultavasti oikeassa:

"Emme koskaan tule asumaan eksoplaneetoilla."