Totuus avaruuslennoista ja ilmastosta
Edistääkö avaruustutkimus ympäristötekniikkaa?
Kyllä
Satelliittien keräämän tiedon perusteella voidaan hyödyntää luonnonvaroja kestävällä tavalla. Esimerkiksi peltojen kasteluveden kulutus USA:ssa voitaisiin puolittaa satelliittihavaintojen perusteella. Kastelun osuus USA:n vedenkulutuksesta on 80 prosenttia.
Monet avaruustutkimukseen kehitetyt ratkaisut ovat sovellettavissa ympäristöteknisiin ratkaisuihin Maan päällä.
Avaruustekniikasta iloa Maan päällä
Tekniikka, joka on kehitetty suojaamaan astronautteja ja laitteita avaruuden karuilta oloilta, on auttanut kehittämään muun muassa energiapihejä ratkaisuja Maan päälle.
Lämmittävätkö avaruusraketin pakokaasut ilmastoa?
Eivät
Avaruuslentojen määrä kasvaa lähitulevaisuudessa rajusti, mutta se ei välttämättä ole haitaksi ilmastolle.
Maasta noustessaan avaruusraketti tuottaa ison määrän pakokaasuja ja pienhiukkasia. Pakokaasujen koostumus riippuu polttoaineesta, mutta enimmäkseen kaasut ovat hiilidioksidia ja vesihöyryä ja hiukkaset nokea ja alumiinioksidia.
Kaikki kaasut ja hiukkaset vaikuttavat ilmakehään ja kasvihuoneilmiöön ja siten ilmastonmuutokseen. Rakettien pakokaasujen vaikutusta ei myöskään ole tutkittu perusteellisesti. Yhdysvaltojen geofysikaalisen seuran American Geophysical Unionin vuonna 2014 julkaiseman tutkimuksen mukaan rakettien päästöjen vaikutus ilmastonmuutokseen on kuitenkin häviävän pieni.
Pakokaasujen hiukkaset viilentävät ilmakehää Maan pinnan tasolla. Vaaleat alumiinioksidihiukkaset heijastavat auringonsäteilyä ja siten myös lämpöä takaisin avaruuteen. Tummat nokihiukkaset taas imevät auringonsäteilyä ja lämpöä yläilmakehässä.
Hiukkasten vaikutuksesta Maan pinnalle tulevan auringonsäteilyn määrä pienenee. Näin alailmakehä jäähtyy ja ilmastonmuutos hidastuu hivenen.
Päästöt vaikuttavat lämpötilaan
Kasvihuonekaasujen ja ilmakehän hiukkasten vaikutusta ilmastomuutokseen kuvataan niin sanotulla säteilypakotteella.
Säteilypakote ilmaisee Maahan saapuvan ja poistuvan säteilyn välistä eroa. Positiivinen säteilypakote tarkoittaa, että ilmasto lämpenee, ja negatiivinen pakote, että ilmasto viilenee.
Vuonna 1750 kasvihuonekaasupäästöt olivat hyvin pienet. Silloin säteilypakotteen vaikutus oli 0 wattia maanpinnan neliömetriä kohti.
Vuonna 1950 säteilypakote oli noin 0,57 wattia neliömetriä kohti. Vuonna 1980 oltiin jo 1,25 watissa, ja vuonna 2011 julkaistun YK:n viimeisimmän suuren ilmastoraportin mukaan säteilypakote oli 2,29 wattia neliömetriä kohti.
Tarvitseeko ilmastotutkimus avaruuslentoja?
Kyllä
Satelliittimittauksilla ja -havainnoilla voidaan täydentää Maan pinnalla olevien sääasemien tietoja. Satelliiteilla saadaan tietoa myös syrjäisten alueiden lämpötilasta, sademääristä, tuulista, maastopaloista, leväkukinnoista ja muista ilmiöistä, jotka ovat ilmastomallien laatimisen kannalta välttämättömiä.
Satelliittien avulla on havaittu muun muassa se, että merten jääpeite on kutistunut 82 000 neliökilometriä vuodesta 1980.
Satelliitteja on käytetty ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden mittaamiseen ja Grönlannin ja Antarktiksen jäätiköiden kutistumisen mittaamiseen. Satelliitit ja niiden tiedot on merkitty kansainväliseen satelliittitietokantaan. Huhtikuun alussa 2020 Maata kiersi 191 satelliittia, jotka tekivät ilma-, ilmasto- tai geotieteellisiä havaintoja ja mittauksia.
Satelliittien avulla on muun muassa mitattu ilmakehän hiilidioksidipitoisuus ja kartoitettu pohjoisnavan ympäristön jääoloja. Myös tämä animaatio Arktiksen jääpeitteen kutistumisesta perustuu satelliittimittauksiin. Se kuvaa aikaa 5.3.–15.9.2020. Keltainen viiva osoittaa keskimääräisen tilanteen vuosina 1988–2010.
