New Horizonsin parhaat kuvat Plutosta

New Horizons havaitsi Pluton "sydämessä" eli Sputnik Planitia -tasangolla vaeltavaa typpijäätä. Kuvassa näkyy valtavan jäätasangon pohjoisosaa, missä tummat ja vaaleat kuviot vuorottelevat. Kuviot kertovat, että jään pintakerros ei ole kiinni alustassaan vaan se voi valua esteiden ympäri ja täyttää syvänteitä samaan tapaan kuin jäätiköt käyttäytyvät Maassa.

Tässä dramaattisessa lähikuvassa näkyy Pluton "sydämen" kaakkoiskulma, missä jäisen Sputnik Planitia -tasangon jää törmää vuoristoisen ylängön, Krun Maculan, reunojen sahalaitaan.

Krun Maculan vuoret kohoavat 2,5 kilometriä jäätasangon yläpuolelle, ja niiden tumma väri johtuu tähtitieteilijöiden mukaan toliineista eli monimutkaisista orgaanisista molekyyleistä, joita esiintyy laajalti Pluton pinnalla.

Huikaisevan sininen kaistale Pluton ympärillä kuvattiin New Horizonsin Ralph/Multispectral Visible Imaging Camera (MVIC) -laitteella, ja se vaikuttaa olevan hyvin samanlainen kuin Saturnuksen Titan-kuuta ympäröivä kaasukehä.

Intensiivinen väri johtuu todennäköisesti kemiallisista reaktioista, joissa typpi ja metaani muodostavat auringonvalon toimiessa katalysaattorina pieniä orgaanisia hiukkasia, toliineja, jotka sitten laskeutuvat Pluton pinnalle.

Pluton suurin kuu Kharon, on puolet Pluton koosta, sillä sen läpimitta on 1 214 kilometriä, ja New Horizonsin yksityiskohtaiset kuvat paljastavat sen rajun historian.

Kharonin päiväntasaajalla kulkee syvä rotko, joka näyttää halkaisevan kuun kahtia. Lisäksi kuun eteläisen puoliskon pohjoista sileämpi pinta ja vähäisemmät syvät kraatterit osoittavat, että se on paljon nuorempi kuin pohjoinen osa. Kharon on selvästikin käynyt läpi valtavan geologisen mullistuksen, joka on lähes repinyt sen kahtia ja kääntänyt sen eteläisen puoliskon pinnan ympäri.

Vain 15 minuuttia sen jälkeen, kun New Horizons oli lentänyt Pluton yli käyttäen matalinta rataa, se otti kääpiöplaneetasta tämän kuvan, jossa näkyy auringonlasku.

Kuvasta erottuu valtavia jääpeitteisiä vuoria (vasemmalla), tunnusomainen jäätasanko eli ”sydän”, joka ulottuu horisonttiin saakka (keskellä oikealla), ja äärimmäisenä oikealla vaihtelevampi alue, jota halkovat jäätiköt. Kuva on otettu 18 000 kilometrin etäisyydeltä.

Yhdistelmäkuva Plutosta (etuoikealla) ja Pluton suurimmasta kuusta Kharonista (takavasemmalla) havainnollistaa kumppanusten erilaisuutta. Kumpikin kuva on jälkivärjätty ääriviivojen ja todellisten värien korostamiseksi, ja hehkuva Pluto erottuu selkeästi synkemmästä ja arpisemmasta seuralaisestaan.

Pluton ja Kharonin kokosuhde on kuvassa oikea, mutta niiden välimatka on todellisuudessa paljon pidempi.

Yksi erikoisimmista kuvista Plutosta on otettu Tartarus Dorsa -nimiseltä alueelta, jonka veitsimäiset muodostelmat tuovat mieleen käärmeen suomut. Kuva on ällistyttänyt tähtitieteilijöitä. New Horizonsin keräämä data osoittaa, että pohjois-eteläsuuntaisesti kulkevat muodostelmat koostuvat pääasiassa jäätyneestä metaanista ja kohoavat yleensä noin 500 metrin korkeuteen pinnasta. Muodostelmia esiintyy 3–5 kilometrin välein.

Pluton ikoninen tunnusmerkki on suuri sydämenmuotoinen jäätasanko sen eteläisellä pallonpuoliskolla.

Sydämen halkaisija on lähes 1 600 kilometriä, ja sen sileä pinta, jossa ei näy meteoriitti-iskujen jättämiä arpia, on todennäköisesti merkki jatkuvasta geologisesta aktiivisuudesta ja jään liikkumisesta tasangon pinnalla.

Pluton helpoimmin tunnistettava piirre ”sydämen” ohella on tummanpunainen Cthulhun alue sydämen länsipuolella. Tummanpunaisen värin arvellaan olevan peräisin toliineista, monimutkaisista orgaanisista molekyyleistä, joita muodostuu, kun metaani altistuu auringonvalolle.

Lisäksi Plutossa on ”lunta”. Korkeimmilla vuorenhuipuilla lepää kerros jäätynyttä metaania (liila oikealla olevassa pikkukuvassa). Metaani muodostaa samanlaisen lumipeitteen kuin vedestä muodostunut lumi Maassa.