Astronaut med diverse typer mad
© NASA

Millaista ruokaa saa avaruuslennolla?

Painottomuus ei juuri vaikuta ihmisen ravinnontarpeeseen. Vaikka fyysisen rasitus olisi pienempää, perusaineenvaihdunta vaatii avaruudessa yhtä paljon energiaa kuin Maassakin. Voidakseen toimia häiriöttömästi elimistö tarvitsee avaruudessakin lisäksi hivenaineita ja vitamiineja. Avaruuslentäjien ravintoon pitää lisätä muun muassa D-vitamiinia. Heidän elimistönsä ei pysty tuottamaan sitä, koska heidän ihonsa ei altistu auringonvalon ultraviolettisäteille. Sen sijaan raudan tarve vähenee, sillä punasolujen osuus veren tilavuudesta pienenee painottomuudessa.

Painottomuus ei juuri vaikuta ihmisen ravinnontarpeeseen. Vaikka fyysisen rasitus olisi pienempää, perusaineenvaihdunta vaatii avaruudessa yhtä paljon energiaa kuin Maassakin. Voidakseen toimia häiriöttömästi elimistö tarvitsee avaruudessakin lisäksi hivenaineita ja vitamiineja. Avaruuslentäjien ravintoon pitää lisätä muun muassa D-vitamiinia. Heidän elimistönsä ei pysty tuottamaan sitä, koska heidän ihonsa ei altistu auringonvalon ultraviolettisäteille. Sen sijaan raudan tarve vähenee, sillä punasolujen osuus veren tilavuudesta pienenee painottomuudessa. Siksi niiden happea sitovaa rautapitoista proteiinia, hemoglobiinia, syntyy vähemmän. Avaruuslentäjien muonaksi pyritään varaamaan mahdollisimman monipuolista ravintoa. Se ei tosin ulkonäöltään, raken-teeltaan ja maultaan aina täysin vastaa sitä ruokaa, jota he ovat tottuneet syömään Maassa. Elintarvikkeiden säilytys ja käyttö avaruudessa vaativat erityisratkaisuja. Esimerkiksi lihatuotteet säteilytetään pilaantumisen estämiseksi, ja ruoka-aineet annostellaan kertakäyttöisiin tyhjiöpak-kauksiin. Osa aterian aineksista lämmitetään uunissa, osaan taas pitää lisätä vettä.