Menolippu Marsiin

”Etsitään miehiä hengenvaaralliselle matkalle. Luvassa pieni palkka, purevaa pakkasta ja monta kuukautta kestävä pimeys. Paluu epävarma. Onnistumisesta palkkioksi mainetta ja kunniaa” Tarinan mukaan tutkimusmatkailija Ernest Schackleton julkaisi tällaisen ilmoituksen brittiläisessä sanomalehdessä sata vuotta sitten. Hän etsi sillä miehistöä etelänaparetkikuntaansa.Lähes samanlaisella tekstillä olisi voitu etsiä miehiä ja naisia Mars One -hankkeeseen. Tosin siinä ei olisi ollut mainintaa paluusta. Jos hanke toteutuu, lähtijät eivät palaa Maahan, vaan he jäävät naapuriplaneetalle. Mars One on yksityinen hanke, jonka pani alulle vuonna 2011 alankomaalainen insinööri ja liikemies Bas Lansdorp. Marsiin perustettava siirtokunta on tarkoitus rahoittaa tosi-tv-ohjelmalla, jonka katsojat maksavat siitä, että he pääsevät seuraamaan siirtokuntalaisten vaiheita ensin koulutuksen ja avaruusmatkan aikana ja lopulta Marsin tukikohdassa. Lansdorp ja muut hankkeen puuhaajat uskovat, että Marsin asuttaminen on mahdollista nykytekniikan keinoin. Monet tutkijat, muun muassa yhdysvaltalaisesta Massachusettsin teknillisestä korkeakoulusta MIT:stä, ovat epäileväisiä. Myös kuuden miljardin dollarin budjettia pidetään epärealistisen alhaisena. Onko hankkeessa siis mitään järkeä?

Moni haluaa kuolla Marsissa Tarina ei kerro, montako vastausta Shackleton sai ilmoitukseensa. Mars Onen hankkeeseen ilmoittautui hakuajan puitteissa vuosina 2012–2013 tarkalleen 202?586 vapaaehtoista. Heistä neljä pääsee mukaan etujoukkoon, jonka on suunniteltu lähtevän matkaan 2024. Lopullisen päätöksen etujoukon kokoonpanosta tekevät televisionkatsojat. Hakijoista valitaan kuusi neljän hengen joukkuetta. Tosi-tv-ohjelman katsojat äänestävät joukkueen, joka lähtee Marsiin ensimmäisenä. Viisi muuta joukkuetta vahvistavat siirtokuntaa myöhemmin. Ennen uudisraivaajien saapumista Marsiin lähetetään satelliitti, asuinmoduuleja ja mönkijöitä. Vaikka moni epäilee hankkeen toteutumismahdollisuuksia, ainakin Mars Onen yhteistyökumppanit ovat avaruustekniikan huippunimiä. Kantoraketti ja avaruuskapseli on tarkoitus tilata SpaceX-yhtiöltä, jonka aluksilla tehdään muun muassa Kansainvälisen avaruusaseman ISS:n huoltolentoja. Miehittämättömät laskeutujat, jotka vievät tukikohdan rakennusaineet ja varusteet Marsiin, tekee Lockheed Martin, jonka laitteita on Marsissa nytkin. Tukikohdan asuinmoduulien valmistaja on ILC Dover, joka valmistaa muun muassa Nasan avaruuspukuja.

Mukana myös suomalainen Alkuperäisestä hakijajoukosta on jo karsittu pois suurin osa. Viime marraskuussa Mars One ilmoitti, että mukana oli vielä 663 fyysisesti ja henkisesti kovakuntoista hakijaa. Myös älykkyys on yksi valintakriteeri. Yksi mukana olevista on 25-vuotias helsinkiläinen Ilona Lindholm. Alun perin Marsiin pyrki viisi suomalaista. Lopullinen karsintakierros käynnistyy keväällä 2015. Sen päätteeksi soveltuvimmat kandidaatit jaetaan joukkueiksi, joissa on kussakin neljä osanottajaa – kaksi naista ja kaksi miestä – neljästä eri maanosasta. Lähtijöiden koulutuksen on määrä alkaa vielä tämän vuoden lopulla, kun Tanskassa sijaitseva Marsin tukikohdan kopio saadaan valmiiksi. Olosuhteet ovat mahdollisimman samanlaiset kuin Marsissa. Koulutettavat liikkuvat tukikohdan ulkopuolella vain avaruuspuvuissa, ja heidän on tarkoitus oppia viljelemään kaikki ravintonsa itse. Mars One aikoo rakentaa kaikkiaan viisi koulutuskeskusta, joissa lähtijät pannaan koville eri tavoin. Heidän pitää oppia tulemaan toimeen niin Marsin äärimmäisessä kylmyydessä kuin heikossa painovoimassakin. Seitsemän vuotta kestävän koulutuksen aikana myös kehitetään ja testataan siirtokuntalaisten varusteet. Tarkoitus on, että ennen lähtöä siirtokuntalaiset tuntevat tulevan Mars-tukikohdan jokaisen napin ja ovenkahvan.

Moni vaara vaanii matkalla ja perillä Marsin siirtokunnan on tarkoitus saada energiansa aurinkopaneeleista, vetensä Marsin maaperän jäästä ja ruokansa kasvihuoneesta. Moni asia voi kuitenkin mennä pieleen. Matkalla Marsiin lähtijät altistuvat kosmiselle säteilylle, joka varsinkin aurinkomyrskyjen aikaan voi olla hengenvaarallista. Myrskyjen varalle aluksessa on vesisäiliön sisään rakennettu suoja. Vesi torjuu säteilyä tehokkaasti. Säteily on vaarana myös Marsissa, sillä ohut kaasukehä suojaa siltä huonosti. Marsin pinnalla riehuu pölymyrskyjä, jotka voivat peittää tukikohdan aurinkopaneelit hiekalla. Myös ruokahuoltoon liittyy epävarmuustekijöitä, sillä kukaan ei varmuudella tiedä, miten kasvit menestyvät Marsissa. Epäilijät muistuttavat myös, että jos esimerkiksi aurinkopaneelit menevät rikki, varaosia on vain rajallinen määrä eikä niitä pystytä valmistamaan lisää, kun varastot loppuvat. Ernest Shackletonin retkikunnan Endurance-alus juuttui jäihin ennen pääsyä Etelämantereelle. Laiva upposi, mutta retkikunta pelastui kuin ihmeen kaupalla.

1. Uhka: Tukehtuminen Liika happi vie hengen

Marsin kaasukehässä ei ole happea, joten Mars-tukikohtaan on luotava keinotekoinen ilmakehä. Tarvittava happi on suunniteltu tehtävän hajottamalla vettä vedyksi ja hapeksi. USA:ssa muutama Massachusettsin teknillisen korkeakoulun MIT:n tutkija on varoittanut, että ilmasta voi tulla tappavan hapekasta, sillä tukikohdan kasvihuoneen kasvit tuottavat runsain mitoin happea. Suljetussa tilassa liika happi voi aiheuttaa tulipalovaaran. Ylimääräinen happi pitää johtaa ulos, mutta ilmanpaine laskee. Lopputulos on vaarallisen happipitoinen mutta ohut ilma. MIT:n mukaan ilma ohenisi hengenvaaralliseksi 68 päivässä. Mars Onen puuhaajat vakuuttavat, että ongelma ratkaistaan ennen matkaan lähtöä. MIT varoittaa myös janosta. Tukikohta pystyy tuottamaan 500 päivässä 3?000 litraa vettä. Se ei MIT:n mukaan riitä, kun myös kasvien kastelu vaatii osansa.

2. Uhka: Nälkäkuolema Marsin uudisasukkaiden on määrä viljellä itse ruokansa kasvihuoneissa. Lisukkeeksi on ehkä luvassa hyönteisiä. Epäilijöiden mukaan edessä on kuitenkin todennäköisesti nälkäkuolema

Mars-tukikohdan ruokahuolto on tarkoitus hoitaa kasvihuoneilla, joissa asukkaat viljelevät oman ruokansa, Tarjolla on todennäköisesti vain kasvisruokaa. On tosin ehdotettu, että mukaan matkalle otettaisiin myös torakoita ja muurahaisia proteiininlähteeksi. Marsin maaperässä ei ole nestemäistä vettä, ja kaasukehä on niin ohut, että kasvit ja hyönteiset eivät selviä tukikohdan ulkopuolella. Siksi viljelmät on sijoitettava tukikohdan sisälle. Lisäksi planeetan pinnalle tuleva auringonsäteily on liian heikkoa yhteyttämisen ylläpitämiseen. Siksi kasvihuoneissa tarvitaan led-valoja keinoauringoksi. Lannoitus hoituu virtsalla ja ulosteilla.Viljely Mars-tukikohdan kaltaisissa oloissa on testeissä todettu mahdolliseksi. MIT:n epäilevät tutkijat ovat kuitenkin laskeneet, että jos tukikohdan neljä asukasta on tarkoitus ruokkia pelkillä itse kasvatetuilla kasviksilla, niiden tuottamiseen tarvitaan vähintään 200 neliömetrin viljelyala. Mars One -hankkeen suunnitelmissa kasvihuoneen pinta-ala on 50 neliömetriä. Jos tukikohtaa ei suurenneta, epäilijöiden mukaan on vaarana, että asukkaat kuolevat nälkään.

3. Uhka: Masennus Työ ehkäisee masennusta

Uudisasukkaiden on turha odotella soittoja sukulaisilta ja tuttavilta. Viestinvälitystä varten lähetetään 2018 satelliitti Marsia kiertävälle radalle, mutta viestin kulku Maan ja Marsin välillä kestää 3–22 minuuttia sen mukaan, ovatko planeetat samalla vai eri puolilla Aurinkoa. Viestinkulun viive on niin pitkä, että yhteydenpito voi tapahtua vain videotallenteina. Suoran yhteyden puute voi aiheuttaa psyykkisiä oireita. Maan päällä tehdyissä kokeissa pitkään eristyksissä olleet henkilöt ovat kokeneet tylsistymistä, unettomuutta ja masennusta. Mars Onen ratkaisu on kova työ. Asukkaat eivät ehdi ikävystyä puurtaessaan muun muassa tukikohdan kunnostustöissä.

4. Uhka: Keuhkosairaudet Pöly voi aiheuttaa syöpää

Marsin kaasukehässä on hienon hienoa pölyä, joka voi pitkällä aikavälillä olla terveysriski. Ongelma yritetään ratkaista estämällä pölyn pääsy tukikohtaan. Marsin pölyn sisältämät hiukkaset ovat samankokoisia kuin tupakansavussa. Niiden vaikutusta ihmisen terveyteen ei tunneta, mutta tiedetään, että hengitysilman mukana leviävät pienet hiukkaset – kuten asbestikuidut – eivät pysähdy nenän ja nielun limakalvoille vaan kulkeutuvat syvälle keuhkoihin ja verenkiertoon asti. Pienhiukkasten hengittäminen saattaa lisätä keuhkosyövän ja muiden keuhkosairauksien riskiä. Siksi marspöly yritetään pitää mahdollisimman hyvin Mars-tukikohdan ulkopuolella. Ilmalukot, joiden kautta käynti tukikohtaan ja sieltä ulos tapahtuu, yritetään rakentaa mahdollisimman tiiviiksi. Ilmalukkojen rakennetta ei ole vielä päätetty, mutta todennäköisesti otetaan mallia Nasan ja muiden avaruusjärjestöjen tekniikoista.Yksi ehdotettu keino on pitää puvut, joissa asukkaat liikkuvat Marsin pinnalla, pysyvästi asuintilojen ulkopuolella. Puvut olisivat asennettuina tukikohdan seinään niin, että käyttäjä kipuaisi pukuunsa sisälle puvun selässä ja seinässä olevan luukun kautta..

5. Uhka: Luu- ja lihaskato Kevyt elämä vaatii treeniä

Marsin heikko painovoima heikentää lihaksia ja luita. Pysyäkseen kunnossa uudisasukkaiden on kuntoiltava ahkerasti. Painovoima Marsin pinnalla on kaksi kolmasosaa pienempi kuin Maassa. Ei tiedetä, miten ihmisen elimistö sopeutuu heikkoon painovoimaan. Mars Onen puuhaajat uskovat, että se on etu: ihmiset pystyvät nostelemaan Marsissa kolme kertaa niin raskaita kuormia kuin Maassa. Suurimpana riskinä monet pitävät seitsemän kuukautta kestävää avaruusmatkaa. Niin pitkä aika painottomassa tilassa vaikuttaa väistämättä luihin ja lihaksiin, joten perille päästyään ihmiset ovat heikommassa kunnossa kuin lähtiessään. Kansainvälisen avaruusaseman ISS:n astronauteista tiedetään, että pitkä oleskelu avaruudessa voi vähentää luumassaa 10 prosenttia ja lihasvoimaa jopa 36 prosenttia. Joillakuilla myös näkö heikkeni, kun silmämunat litistyivät painottomuudessa. Marsin uudisasukkaat aiotaan määrätä treenaamaan kolme tuntia päivässä sekä avaruus-matkalla että perillä Marsissa.

6. Uhka: Sisäsiitos Sisäsiitos uhkaa siirtokuntaa

Marsiin on määrä lähettää kymmenen vuoden kuluessa 24 ihmistä. Uudisasukkaiden on myös tarkoitus hankkia lapsia. Jos se onnistuu, ajan mittaan ongelmaksi muodostuu sisäsiittoisuus, sillä pienessä ryhmässä ennen pitkää kaikki ovat sukua keskenään. Sisäsiitos lisää geneettisten sairauksien riskiä, sillä kun vanhemmat ovat sukua keskenään, on todennäköisempää, että lapsi saa samanlaisen vioittuneen geenin sekä isältä että äidiltä. Floridan yliopiston antropologi laski 2002, että tarvitaan vähintään 150 ihmisen ryhmä, jossa on yhtä paljon miehiä ja naisia, jotta geenitarjonta pysyy riittävän monipuolisena sukupolvelta toiselle. Ratkaisuksi on esitetty, että Marsin lähetettäisiin aika ajoin siittiöitä Maasta.