Miten avaruuspuvut ovat kehittyneet?

Kun Nasan Apollo-ohjelmassa päästiin Kuuhun 1969, astronautit käyttivät heille räätälöityjä avaruuspukuja, joiden suunnittelussa oli otettu huomioon erityisesti kuukävelyn vaatimukset. Avaruuspuku suojasi astronauttia Kuun pinnan erittäin matalalta paineelta, ja sen sisäinen jäähdytysjärjestelmä esti liiallisen lämpenemisen kirkkaassa auringonpaisteessa. Lisäksi tukeva puku kesti mikrometeoroideja.

Avaruuspuku suunniteltiin joustavaksi, jotta astronautit pystyisivät liikkumaan lähes normaalisti, käyttämään tutkimusvälineitä ja keräämään näytteitä. Vaikka painovoima Kuussa on vain kuudesosa Maassa vallitsevasta, avaruuspuvuista tehtiin suhteellisen kevyet. Niiden kokonaispainoksi tuli suunnilleen 82 kiloa, kun mukaan lasketaan selkäpakkaus, jossa oli hengitysilman lisäksi erilaisia varusteita.

Puvusta on tullut joustavampi ja mukavampi

Avaruuspukuja on sittemmin kehitetty, ja niistä on tullut joustavampia ja mukavampia. Etenkin käsineitä on parannettu monin tavoin, jotta niillä olisi helppo käsitellä myös pieniä esineitä ja kappaleita.

Kuulentojen jälkeen avaruuspuvun paino on menettänyt merkitystään, sillä avaruusaluksilta ja -asemilta tehtävät kävelyt tapahtuvat painottomassa tilassa. Nykyään kansainvälisen avaruusaseman ISS:n ulkopuolisissa tehtävissä käytettävät avaruuspuvut ovat selvästi raskaampia kuin Apollo-astronauttien avaruuspuvut, sillä ne painavat noin 145 kiloa.

Avaruuspukuja ei valmisteta enää vain yhtä käyttäjää ja käyttötarkoitusta varten. Niissä on kierrätettäviä osia, joista on useita eri kokovaihtoehtoja. Kokonaisuus kootaan niistä käyttäjän mittojen mukaan niin, että avaruuspuvusta tulee sopiva.