Rummet

Avaruuslentäjille suositellaan erotiikkaa: Seksiohjelma

Nasalta puuttuvat Kuuhun tai Marsiin lentävien astronauttien seksuaalisuuden toteuttamista koskevat suunnitelmat. Tutkijat pitävät sitä suurena ongelmana. Painottomuus vaikeuttaa seksin harrastamista hämmästyttävän paljon.

Nasalta puuttuvat Kuuhun tai Marsiin lentävien astronauttien seksuaalisuuden toteuttamista koskevat suunnitelmat. Tutkijat pitävät sitä suurena ongelmana. Painottomuus vaikeuttaa seksin harrastamista hämmästyttävän paljon.

Claus Lunau

Kun astronautit Mark C. Lee ja Nancy Jan Davis menivät naimisiin tammikuussa 1991, he eivät rummuttaneet asiaa. Työnantaja, Nasa, ei tiennyt heidän romanssistaan – eikä myöskään häistä. Mark ja Nancy olivat ihastuneet toisiinsa, kun he harjoittelivat avaruussukkulalentoa varten, ja he tajusivat, että avioliitto vaaransi yhteisen unelman avaruuden valloittamisesta yhdessä.

Nasan sääntöjen mukaan puolisot eivät voineet kuulua samaan miehistöön. Tästä syystä Mark ja Nancy pitivät matalaa profiilia.

Jos esiintyy seksuaalisia konflikteja tai uskottomuutta, miehistön toimintakyky voi huonontua. Lawrence Palinkas, lääketieteellisen antropologian tutkija

Kun harjoittelu oli edennyt siihen vaiheeseen, että miehistöön ei voitu enää tehdä muutoksia, Mark ja Nancy paljastivat salaisuuden. Heistä tuli 12. syyskuuta 1992 ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen avaruudessa käynyt aviopari.

Sattuman oikusta Markin ja Nancyn tehtäviin Endeavour-avaruussukkulassa kuuluivat sammakonmunien keinohedelmöityskokeet. Sen lähemmäksi seksuaalista toimintaa he eivät matkalla päässeet. Tiettävästi avaruuslennoilla ei ole tähän mennessä harrastettu seksiä.

Astronauter

Vastoin Nasan sääntöjä toimineet astronautit Mark C. Lee ja Nancy Jan Davis kävivät ensimmäisenä avioparina avaruudessa vuonna 1992. Tiettävästi millään avaruuslennolla ei ole harrastettu seksiä.

© Getty Images

Nasa avioparien samalle lennolle lähtemistä koskeva kielto on yhä voimassa – ilmeisesti siksi, että miehistön jäsenten välien halutaan pysyvän neutraaleina. Hyvin läheiset suhteethan voivat vaikuttaa työilmapiiriin. Kanadalaiset psykologit toivovat kuitenkin, että avaruusjärjestöt arvioivat astronauttien rakkaus- ja seksielämän tarpeet uudelleen.

”Rakkautta ja seksiä tarvitaan ehdottomasti avaruudessa, jos elätellään toivoa pitkistä lennoista ja eri planeetoilla elävästä ihmislajista”, korostavat Concordia- ja Laval-yliopistojen tutkijat The Conversation-verkkosivulla julkaisemassaan yhteisartikkelissa.

Tosiasia on kuitenkin se, että avaruusalus ja kuuasema ovat vaikeita paikkoja toteuttaa seksuaalisuutta. Seksin harjoittaminen vaatii kärsivällisyyttä ja taituruutta. Suurin ongelma on painottomuus, joka vaikeuttaa yhdyntää – ja saattaa estää synnyttämisen.

Nasa kiistää väitteet avaruusseksistä

Ranskalainen tähtitieteilijä Pierre Kohler kertoo La dernière mission -nimisessä kirjassaan, että astronauttipari kokeili 1980-luvulla Nasan pyynnöstä kymmentä eri seksiasentoa avaruussukkulassa aina tunnin kerrallaan.

Seksiä tarvitaan avaruudessa, jos elätellään toivoa eri planeetoilla elävästä ihmislajista. The Conversation -verkkosivun artikkeli

Kohlerin mukaan salainen tutkimus paljasti, että lähetyssaarnaaja-asento on erityisen huono avaruudessa. Sen sijaan esimerkiksi 69-nimellä tunnettu seksiasento on hyvinkin mahdollinen painottomassa tilassa – etenkin, kun partnerit käyttävät avuksi vaikka joustositeitä tai ilmatäytteisiä tukia, jotka estävät heitä irtoamasta syleilystä.

Nasa torjuu jyrkästi Kohlerin väitteet seksiohjelmasta ja leimaa ne perättömiksi huhuiksi. Yhdysvaltojen kansallisen tiedeakatemian asiantuntijapaneeli varoittaakin raportissaan, että astronauttien intiimit suhteet ovat Mars-lentojen riskitekijöitä.

”Jos esiintyy seksuaalisia konflikteja tai uskottomuutta, miehistön toimintakyky voi huonontua”, korostaa raportin laatijoihin kuuluva Lawrence Palinkas, joka on lääketieteellisen antropologian tutkija Etelä-Kalifornian yliopistossa.

Palinkas myöntää kuitenkin, että seksin harjoittaminen avaruudessa ei ole vain huono asia, sillä seksuaalisuuden toteuttaminen voi luoda tavallaan vakautta tai normaaliutta.

Seksin harjoittamisesta avaruudesta on tullut kuuma kysymys, koska Nasa, Euroopan avaruusjärjestö ja SpaceX:n kaltaiset yritykset kaavailevat pysyviä tukikohtia Kuuhun ja Marsiin. Lento Marsiin kestää yhdeksän kuukautta, ja siirtokuntien perustajat oleskelevat vuosia vieraalla taivaankappaleella.

Ptivatliv

Kansainvälinen avaruusasema (ISS) ei tarjoa paljon yksityisyyttä miehistön jäsenille. Tutkijat katsovat, että asiat pitää järjestää toisin, jotta astronautit saavat nauttia tyydyttävästä seksistä.

© NASA

Nykyään Kansainvälisellä avaruusasemalla vietetään noin kuudesta kahteentoista kuukautta. Siksi Concordia- ja Laval-yliopistojen tutkijat katsovat, että on aika ottaa huomioon avaruuslentäjien seksuaaliset tarpeet.

”Pidättyvyys ei ole kestävä ratkaisu. Mahdollistamalla itsetyydytys ja seksin harrastaminen partnerin kanssa autetaan avaruuslentäjiä rentoutumaan ja nukkumaan paremmin ja lievitetään kipua”, toteavat psykologit uudessa artikkelissa. Siinä tuodaan esiin, että on välttämätöntä varustaa avaruusalukset ja -asemat tiloilla, joissa seksiä voi harrastaa kenenkään häiritsemättä.

Hellä kosketus työntää erilleen

Säännöllinen seksi tukee tutkitusti henkistä hyvinvointia ja parantavan viihtyvyyttä. Sen sijaan siitä, millainen seksuaalinen kanssakäyminen avaruudessa käy päinsä, tiedetään tuskin mitään.

Pidättyvyys ei ole kestävä ratkaisu. Itsetyydytys ja seksin harrastaminen toisen kanssa auttaa avaruuslentäjiä rentoutumaan ja nukkumaan ja lievittää kipua. Concordia- ja Laval-yliopistojen tutkijat

Kun avaruuslentäjät kaipaavat toistensa läheisyyttä, he kohtaavat suuren ongelman: kosketus voi sysätä toisen pois.

Periaatteessa painottomuus antaa maksimaalisen liikkumisvapauden ja sallii kaikki ajateltavissa olevat asennot, mutta ilman painovoiman vaikutusta suutelu tai hyväily johtaa siihen, että molemmat leijailevat poispäin, elleivät he ole kiinnittyneet toisiinsa. Selitys löytyy Newtonin kolmannesta eli voiman ja vastavoiman laista, jonka mukaan kappaleet vaikuttavat toisiinsa yhtä suurilla vastakkaissuuntaisilla voimilla.

Lisäksi törmätään biologisiin esteisiin. Maapallolla painovoima auttaa verta kiertämään kehon alimmissa osissa, mutta painottomuudessa veri pakkautuu vyötärön yläpuolelle – ja varsinkin päähän ja ylävartaloon. Verenkierto-ongelma voi aiheuttaa miehelle erektio- ja naiselle kiihottumishäiriön.

Kun Nasan astronautilta Ronald Garanilta kysyttiin suoraan, voiko penis jäykistyä avaruudessa, hän vastasi vältellen.

”Minun on vaikea keksiä, mitkä kehon Maassa esiintyvät toiminnot olisivat mahdottomia avaruudessa”, totesi Garan hieman arvoitukselliseen sävyyn Reddit-verkkosivun vastauksessaan.

Heikossa painovoimakentässä tai painottomuudessa seksiä voidaan harjoittaa ehkä vapaammin, mutta käytännön ongelmat pahoinvoinnista haluttomuuteen ja sähkövikoihin vaikeuttavat sitä.

Menneskekroppe
© Claus Lunau

1. Veri nousee

Painottomuudessa veri pakkautuu lähinnä päähän ja ylävartaloon. Vartalon alaosan heikompi verenkierto voi aiheuttaa kiihottumishäiriön. Miehen voi olla vaikea saada kestävä erektio.

Vanskeligheder
© Claus Lunau

2. Asennot kuvottavat

Painottomuudessa käsitys siitä, kuinka päin ollaan, hämärtyy. Tasapainoaistin häiriö voi aiheuttaa avaruussairauden, joka muistuttaa matkapahoinvointia. Liikkeet saattavat lisätä huonovointisuutta.

Kosmisk sex
© Claus Lunau

3. Kosketus pukkaa pois

Kun painovoima ei pidä paikallaan, kevytkin hipaisu loitontaa kumppaneita. Ongelman ratkaisevat joustavat kiinnityslaitteet. Osapuolet voivat kiinnittyä toisiinsa ja yhdessä tai erikseen seinään.

Fare
© Claus Lunau

4. Eritteet rikkovat laitteita

Hiki ja muut eritteet jäävät leijumaan pisaroina ja voivat päätyessään sähkölaitteisiin aiheuttaa oikosulun. Riski pienenee, kun seksiä harrastetaan kosteutta itseensä imevässä makuupussissa.

Siinä tapauksessa, että yhdyntä onnistuu avaruudessa, pohdittavaksi tulee kysymys, onko biologisesti mahdollista tulla normaalisti raskaaksi ja synnyttää terveitä lapsia esimerkiksi Kuussa tai Marsissa. Maassa raskauteen ja vauvan syntymään johtavat tapahtumasarjat ovat herkkiä häiriöille, ja painovoima vaikuttaa niihin vahvasti.

Muun muassa jyrsijöillä, hyönteisillä, sammakkoeläimillä ja kaloilla tehdyillä kokeilla on yritetty selvittää heikon painovoiman vaikutusta lisääntymiskykyyn. Tulokset ovat valottaneet asiaa niukasti ja ristiriitaisesti.

Avaruusrotat saivat keskenmenon

Neuvostoliiton syyskuussa 1970 tekemä koe päättyi murskaavasti. Kun Kosmos-1129-satelliitin mukana Maata kiertäneet rotat palasivat maanpinnalle, ainakin osa niistä oli paritellut 19 vuorokauden pituisen avaruuslennon aikana. Kaksi naarasta oli tullut tiineeksi, mutta kummankin tiineys keskeytyi itsestään.

ISS:llä tehtyjen eläinkokeiden valossa näyttää siltä, että säteily ja painottomuus heikentävät hedelmällisyyttä. Ihmisten on todennäköisesti vaikea lisääntyä luonnollisesti Maan ulkopuolella.

Sædceller
© Claus Lunau

1. Hedelmöityminen hankaloituu

Oleskelu avaruudessa voi pysäyttää munasolujen kypsymisen tai tuhota keltarauhasen, joka valmistaa kohdun ottamaan vastaan hedelmöityneen munasolun. Myös siittiöiden tuotanto ja liikkuvuus voi kärsiä.

Faresignal
© Claus Lunau

2. Säteily vahingoittaa

Marsilla ei ole magneettikenttää, joka antaa suojaa kosmista säteilyä vastaan. Siellä haitalliset säteet voivat tunkeutua sikiöön asti ja vaurioittaa dna:ta. Siksi lapsen kehityshäiriöiden ja syövän riski kasvaa.

Gravid
© Claus Lunau

3. Synnytys vaikeutuu

Maassa painovoima saa sikiön kääntämään kasvot äidin selkään päin. Kun vauva syntyy takaraivo edellä, se käyttää lantion tilavuuden parhaiten hyväksi. Avaruudessa synnyttäjä ei saa apua painovoimalta eikä voi lievittää kipua liikkumalla.

Rumdragter
© Claus Lunau

4. Liikuntakyky kärsii

Heikko painovoima vaikuttaa Kuussa tai Marsissa syntyvän lapsen tasapainoaistin, lihaksiston ja luuston kehittymiseen. Lapsen on vaikea liikkua normaalisti maapallolla.

Kesäkuussa 1995 Nasan tutkija April Ronca selvitti avaruuslennon vaikutuksia rottien tiineyteen. Kun naaraat olivat olleet kantavia yhdeksän päivää, ne lähetettiin avaruuteen yhdeksäksi päiväksi. Rottien normaali kantoaika on noin kolme viikkoa.

Rottien paino nousi avaruudessa, ja ne olivat yhtä aktiivisia ja hyväkuntoisia kuin verrokit Maassa. Avaruudessa käyneiden naaraiden oli kuitenkin vaikeampi synnyttää – ilmeisesti siksi, että ne olivat menettäneet lihasmassaa ja -voimaa.

Sammakot sen sijaan lisääntyvät vaivattomasti painottomuudessa. Asia kävi ilmi tutkimuksessa, joka tehtiin Nasan Atlantis-avaruussukkulassa. Myös kesäkuussa 2021 julkaistut hiirikokeet antavat toiveita siitä, että ihmisten on mahdollista saada jälkeläisiä myös Maan ulkopuolella.

Japanilaisen tutkimuksen mukaan hiirien siittiöt kestivät hyvin pitkäaikaista varastointia ISS:llä. Kuusi vuotta avaruusasemalla säilytetyillä siittiöillä hedelmöitettiin Maassa tuoreita munasoluja.

Hedelmöityneet munasolut siirrettiin naaraaseen, ja niistä kehittyi kahdeksan tervettä poikasta. Niiden perimästä ei löydetty minkäänlaisia poikkeavuuksia siitä huolimatta, että siittiöt olivat altistuneet yli 100-kertaiselle säteilylle.

Rotter

Japanilaisessa hiirikokeessa hedelmöitettiin tuoreita munasoluja kuusi vuotta ISS:llä pakastimessa säilytetyillä siittiöillä. Syntyneet poikaset olivat täysin normaaleja.

© Teruhiko Wakayama/University of Yamanashi

Jos miesten pakastetut siittiöt säilyttävät hedelmöityskykynsä avaruudessa vuosia, tulevaisuuden siirtokunnat voivat turvautua niihin siinä tapauksessa, että kosminen säteily huonontaa siittäjien hedelmällisyyttä.

On vielä liian aikaista puhua siitä, milloin ensimmäinen lapsi syntyy Maan ulkopuolella. Tähtitieteilijä Chris Impey Arizonan yliopistosta on kuitenkin esittänyt oman näkemyksensä asiasta. Hän on kirjoittanut monta artikkelia ihmiskunnan tulevaisuudesta Maan ulkopuolella ja ennustaa, että ensimmäinen avaruuslapsi tulee maailmaan vuoden 2040 tienoilla.

Vanhemmat ovat Impeyn mukaan todennäköisesti joko ISS:llä tai yksityisellä avaruusasemalla pitempään viihtyviä turisteja. Impeyn näkökulmasta tarkasteltuna tapahtuma panee alulle planeettojenväliseen sivilisaatioon johtavan kehityksen:

”Kun Maan ulkopuolella syntyy ensimmäinen lapsi, sivuutetaan yhtä tärkeä merkkipaalu kuin ihmiskunnan levitessä Afrikan ulkopuolelle.”