Asiantuntija kuulennon peruuttamisesta: "Ainoa oikea ratkaisu"

Kriisiyttävätkö SLS-kantorakettiongelmat Nasan kuuhankkeen? Kaksi astrofyysikkoa kommentoi Artemis-ohjelmaa.

Kriisiyttävätkö SLS-kantorakettiongelmat Nasan kuuhankkeen? Kaksi astrofyysikkoa kommentoi Artemis-ohjelmaa.

NASA

Rakettitieteen vaativuudesta saatiin jälleen viime lauantaina konkreettinen osoitus, kun Nasa joutui peruuttamaan SLS-kuuraketin laukaisun.

Nasa heitti pyyhkeen kehään jo ennen virallista lähtölaskentaa polttoainevuodon takia.

SLS joko peitetään ja korjataan laukaisualustalla tai se kuljetetaan toisaalle kunnostettavaksi. Siksi Nasa ei ole aikeissa tehdä uutta laukaisuyritystä ainakaan ennen syyskuun 19. päivää.

Kaiken lisäksi Nasan Artemis-ohjelmassa asettaman tavoitteen mukaan ensimmäinen miehittämätön kuulento pitäisi tehdä viimeistään ensi vuoden puolella.

Tanskan kansallisen avaruudentutkimuslaitoksen astrofyysikko Michael Linden-Vørne pitää Nasan varovaisuutta pelkästään hyvänä asiana.

"Kyse on tämäntyyppisen raketin ensimmäisestä laukaisusta. Tekniikka on monimutkaista, ja Nasa on itse arvioinut, että laukaisu epäonnistuu melko suurella todennäköisyydellä. Nasan ratkaisu on ainoa oikea, etenkin, kun sitä tarkastellaan Nasaan kohdistuvan paineen ja aiempien kokemusten valossa. Epäonnistuneissa laukaisuissahan on menetty 14 ihmishenkeä", selittää Linden-Vørne.

SLS on työllistämishanke

Vaikka Michael Linden-Vørne ei pidä SLS:n laukaisun siirtoa kovin suurena ongelmana, hän uskoo, että Artemis-ohjelman toteuttamisessa riittää haasteita.

"SLS-hankkeen takana on Yhdysvaltojen poliittinen johto, joka halusi tukea aiemmin Nasan kanssa yhteistyötä tehneitä ilmailu- ja avaruusalan yrityksiä. Tarkoituksena oli pelastaa yhtiöt sen jälkeen, kun vanhat avaruustutkimusohjelmat oli haudattu Bushin kaudella", toteaa Linden-Vørne.

"Sillä, että SLS on paljolti poliittisen päätöksen tulos, on ollut suuri vaikutus siihen, millainen rakettijärjestelmästä on tullut. Suurimpia ongelmia on se, että nykyisenlaisena SLS:ää ei voida juuri käyttää uudelleen", pohtii Linden-Vørne.

LUE MYÖS: Onko Muskin uusi jättiraketti parempi kuin Nasan?

Kun SpaceX Starship on suunniteltu kokonaan uudelleen käytettäväksi kantoraketiksi, SLS:stä on tehty kertakäyttöinen. SLS ei siten loista kustannustehokkuudellaan. Michael Linden-Vørnen mukaan talousasioiden merkitys korostuu Artemis-ohjelman seuraavissa vaiheissa.

Laukaisu maksaa noin neljä miljardia euroa

SLS:n laukaisu on Nasan Artemis-ohjelman ensimmäinen lento. Pitkän aikavälin tavoitteena on perustaa Kuuhun astronauttien ja tutkijoiden tukikohta. Kuuasemalta käsin on helpompi jatkaa Aurinkokunnan ulko-osien tutkimusta ja esimerkiksi lentää Marsiin.

Tähän mennessä kantoraketin kehittämiseen on käytetty noin 21 miljardia euroa. Nasa ei ole kuitenkaan vielä osoittanut käytännössä, että SLS pystyy kuljettamaan Orion-avaruusaluksen luotettavasti Maan painovoimakentän läpi.

Avaruusohjelmaan ehditään upottaa 86 miljardia euroa vuoteen 2025 mennessä, jonka lopussa Artemis-ohjelman ykkös-, kakkos- ja kolmosvaiheiden pitäisi suunnitelmien mukaan olla toteutettu. Jokainen laukaisu maksaa suunnilleen neljä miljardia euroa.

Kuuhun rakennettava väliasema on suuri kysymysmerkki. Saadaanko tähtitieteellisille rahasummille vastinetta?

Tiedustelimme asiaa Kööpenhaminan yliopiston astrofyysikolta Tina Ibseniltä.

Riippumattomuus Maasta painaa vaa’assa

Tina Ibsenin mukaan Artemis-ohjelman toteuttamista puoltaa vahvimmin se, että avaruustutkimuksen riippuvuus Maasta pienenee.

"Tätä nykyä ollaan täysin riippuvaisia Maasta sekä raaka-aineiden hankinnassa että niiden jalostuksessa ravinnoksi, rakettipolttoaineeksi tai satelliittien, mittauslaitteiden ja avaruusalusten varaosiksi", toteaa Ibsen ja jatkaa:

"Jos Kuuhun onnistutaan perustamaan asema, ollaan vähemmän riippuvaisia Maasta. Saadaan kokemusta ruoan ja materiaalien valmistuksesta avaruudessa, ja nämä tiedot ja taidot ovat ratkaisevan tärkeitä, kun yritetään matkustaa Aurinkokunnan muille planeetoille."

LUE MYÖS: Nasan Artemis-ohjelma

Tina Ibsen uskoo, että Aurinkokunnan tutkimus vauhdittuu sen jälkeen, kun tutkijat pääsevät harjoittamaan ammattiaan toisilla planeetoilla.

"Nyt työtä tekevät robotit ja pitää odottaa monta vuotta näytteiden saapumista Marsista, jotta niitä päästään tutkimaan käytössä olevilla laitteilla. Kun ollaan itse paikalla, voidaan helpommin perehtyä Kuun tai Marsin menneisyyteen – ja selvittää, millä planeetoilla kannattaa käydä tulevaisuudessa", selittää Ibsen.