Voiko Venusta tutkia luotaimilla?

Venusta on tutkittu luotaimilla avaruusajan alusta asti. Itse asiassa Venus oli ensimmäinen planeetta, jota kohti lähetettiin luotain. Se oli Neuvostoliiton vuonna 1961 laukaisema Venera 1. Ensimmäisen mittaustuloksia tuottaneen Venuksen ohilennon teki kuitenkin yhdysvaltalainen Mariner 2 -luotain 1962.

Venuson vaikeasti lähestyttävä taivaankappale, sillä auringonsäteily on siellä kaksi kertaa niin voimakasta kuin maapallolla. Siksi luotainta pitää jäähdyttää, jotta kuumuus ei vahingoittaisi sitä ja sen laitteita. Ongelmat ovat vielä pahempia, kun tarkoituksena on laskeutua Venukseen, koska sillä on hyvin tiheä, enimmäkseen hiilidioksidista koostuva kaasukehä, jonka aikaansaaman kasvihuoneilmiön takia pintalämpötila voi nousta 480 asteeseen. Lisäksi paine on yli 90 kertaa niin suuri kuin Maassa. On hyvin haastavaa saada laskeutuja toimimaan Venuksen olosuhteissa edes joitakin tunteja.

Vaihtoehtoisia tutkimuskeinoja kuitenkin keksitään jatkuvasti. Nykyään myös Venuksen pintaa voidaan tutkia ilman suoraa kosketusta. Esimerkiksi tutkan avulla siitä on onnistuttu luomaan hämmästyttävän tarkkoja karttoja. Lisäksi kiertoradalta käsin mittauksia tekevä Venus Express -luotain voi välittää tietoa pinnan ominaisuuksista ultravioletti- ja infrapuna-aaltojen pohjalta. Todennäköisesti seuraavaksi päästetään havaintopalloja kiertämään Venusta ympäröivää tiheää pilvikerrosta. Niillä testataan teoriaa, jonka mukaan Venuksen pintaa selvästi viileämmissä pilvissä elää pieneliöitä.

Tutkimuskohteina kaasukehä, pilvet ja pinta

Eurooppalainen Venus Express -luotain on tätä nykyä ainoa Venusta aktiivisesti tutkiva luotain. Se havainnoi etenkin tiheää kaasukehää.

• VeRa-radiojärjestelmä antaa tietoa kaasukehästä ja pinnasta lähettämällä signaaleja Maahan kaasukehän läpi.

• SPICA/SOIR-spektrometri etsii kaasukehästä merkkejä vedestä.

• ASPERA-magnetometri tutkii aurinkotuulen vaikutusta kaasukehään.

• VIRTIS-spektrometri erittelee kaasukehästä erilaisia spektrejä.