Uranus

Uranus on kaasuplaneetta, jolla ei ole kiinteää pintaa. Samoin kuin Neptunus se koostuu hieman muista kaasuista kuin Jupiter ja Saturnus. Uranus koostuu pääasiassa vedystä ja heliumista, mutta suuri sininen kaasuplaneetta sisältää myös jonkin verran vettä, ammoniakkia ja metaania.

Uranuksen läpimitta on 50 724 kilometriä. Se on siten läpimitaltaan kolmanneksi suurin Aurinkokunnan planeetta. Uranuksen säde on 25 362 kilometriä, ja Uranuksen massa on 8 681 × 10^25 kg, mikä vastaa 14-kertaisesti Maan massaa.

Uranuksen etäisyys Aurinkoon on noin 3 miljardia kilometriä, eli se sijaitsee 19 kertaa niin kaukana Auringosta kuin Maa. Uranus kiertää Aurinkoa radalla, joka ei ole aivan pyöreä ja jolla sen etäisyys Aurinkoon vaihtelee. Myös etäisyys Uranuksesta Maahan vaihtelee noin 2,5 miljardin ja 3,1 miljardin kilometrin välillä.

Uranuksen kierros Auringon ympäri kestää 84 vuotta, ja Auringon valo saapuu Uranukseen 2,65 tunnissa. Uranus pyörii rivakasti oman akselinsa ympäri, sillä yksi vuorokausi Uranuksessa kestää vain 17 tuntia.

Uranus pyörii itsensä ympäri kuten muutkin planeetat, mutta toisin kuin muilla, Uranuksen pyörähdysakseli on kallistunut lähes vaakasuoraan kiertoradan tasoon.

Siksi Uranuksen navat ovat siinä kohdassa, missä muilla planeetoilla on päiväntasaaja.

Etäisyys Maasta Uranukseen vaihtelee 2 581,9 miljoonan ja 3 157,3 miljoonan kilometrin välillä. Joskus harvoin planeetan voi nähdä taivaalla, mutta se on vaikea erottaa sitä ympäröivistä tähdistä.

Jos olosuhteet ovat suotuisat, valosaastetta on mahdollisimman vähän ja käytettävissäsi on hyvä kiikari, saatat nähdä Uranuksen omin silmin.

Uranuksella on Aurinkokunnan planeetoista kylmin kaasukehä. Siellä lämpötila voi olla jopa –224 astetta.

Uranuksen kaasukehässä on 83 prosenttia vetyä, 15 prosenttia heliumia ja 2 prosenttia metaania. Siinä on myös jäänteitä ammoniakista, etaanista, asetyleenistä, hiilimonoksidista, vedestä ja rikkivedyistä.

Uranuksen ympärillä on renkaita, mutta ne ovat paljon vaikeammin havaittavissa kuin Saturnuksen renkaat. Uranuksen renkaat löydettiin vuonna 1977.

Tutkijoiden mukaan Uranuksella on kaikkiaan 13 rengasta. Ne pysyvät paikoillaan niin kutsuttujen paimenkuiden painovoiman vaikutuksesta. Paimenkuita on tähän mennessä löydetty vasta kaksi – Cordelia ja Ophelia. Ne havaitsi Voyager 2 -luotain.

Toukokuussa 2007 Havaijilla sijaitseva tehokas Keck II -teleskooppi onnistui havainnoimaan Uranuksen renkaita sivusuunnasta. Siitä kulmasta renkaat näyttävät vain viivoilta. Vastaava näkymä renkaisiin saadaan Maasta käsin vain joka 42. vuosi.

Havainto osoitti, että renkaat eivät ole muuttumattomia. Kun havaintoja verrattiin kuviin, joita Voyager 2 -luotain otti ohittaessaan Uranuksen vuonna 1986, kävi ilmi, että Uranuksen pintaa lähimpänä olevat renkaat ovat paksuuntuneet ja että alueilla, joilla aiemmin ei ollut mitään, näkyi nyt materiaa.

Uranusta kiertää kaikkiaan 27 kuuta. Kaikki Uranuksen kuut ovat jään peitossa. Viisi suurinta kuuta ovat nimeltään Miranda, Ariel, Umbriel, Titania ja Oberon.

Uranuksen suurimman kuun, Titanian, pinnalla on lukuisia suuria törmäyskraattereita.

Ainoa Uranuksen lähellä käynyt luotain on Voyager 2, joka lensi sen ohi vuonna 1986. Voyager tutki Uranuksen kaasukehää ja planeetan erikoisen pyörimisliikkeen synnyttämää sääjärjestelmää. Tuulet puhaltavat Uranuksessa jopa 900 kilometrin tuntivauhtia.

Lisäksi Voyager 2:n ottamat kuvat osoittivat Uranuksen näyttävän joka puolelta varsin samanlaiselta: siellä ei ole erityisiä pilvi- ja myrskyvyöhykkeitä, jollaisia erottuu kahdesta muusta kaasuplaneetasta otetuista kuvista.

Uranus on ensimmäinen planeetta, jonka löytöhistoria tunnetaan. Antiikin aikana tunnettiin Maan lisäksi viisi planeettaa: Merkurius, Venus, Mars, Jupiter ja Saturnus.

Maaliskuun 13. päivänä vuonna 1781 brittiläinen tähtitieteilijä William Herschel havaitsi taivaalla Uranuksen.

Uranuksen löytäjä William Herschel halusi antaa planeetalle nimen kuningas Yrjö III:n mukaan. Nimiehdotus oli Yrjön tähti (Georgian Sidus, Yrjö III on englanniksi George III).

Toiset tähtitieteilijät halusivat kuitenkin pitää kiinni perinteestä, jonka mukaan planeettojen nimet viittaavat antiikin jumaliin.

Siksi planeetta nimettiin kreikkalaisen taivaan jumalan mukaan. Uranos, latinalaistetussa muodossa Uranus, juontuu kreikan sanasta ”ouranos”, joka tarkoittaa taivasta.