Tutkijaryhmä uskoo, että jäälaava koostuu pääasiassa vedestä ja jäätymistä ehkäisevästä ammoniakista tai metanolista.
”Vieläkin on vaikeaa uskoa, että Plutossa jokin voi olla nestemäistä, koska siellä on niin kylmä,” toteaa Kelsi Singer The Guardian -lehdelle.
”Keskilämpötila Plutossa on noin 40 K (–233 celsiusastetta), joten aines on luultavasti jäistä tai jopa kiinteää, samaan tapaan kuin jäävuori on kiinteää mutta voi silti kellua.”
Jäätulivuori purkautui äskettäin
Singer on tutkimusryhmineen analysoinyt New Horizons -luotaimen Plutosta ottamia kuvia. He ovat keskittyneet ennen kaikkea alueelle, joka sijaitsee luoteeseen valtavasta Sputnik Planitia -typpijäätiköstä.
Siellä sijaitsevien vuorten, Wright Monsin ja Piccard Monsin, on pitkään oletettu olevan tulivuoria.
Alueella on itse asiassa lukuisia jäätulivuoria, joista jotkin nousevat jopa 7 000 metrin korkeuteen ja ovat 10–150 kilometriä leveitä.
Southwest Research Instituten tutkijat uskovat, että tulivuoret ovat syntyneet, kun pinnan alla nestemäinen materia on puristunut kasaan ja muodostanut kohouman, jonne on virrannut jäälaavaa.
Toisin kuin muualla Plutossa tällä alueella ei juurikaan ole kraattereita, mikä kertoo siitä, että pinnanmuodot ovat suhteellisen nuoria.
Tutkijat arvioivat, että pinta on vain yhdestä kahteen miljardin vuoden ikäinen ja jotkin alueet ovat ehkä syntyneet vain 200 miljoonaa vuotta sitten.
Koska Plutossa on kylmä, jäälaavan ei pitäisi pystyä liikkumaan lainkaan. Siksi arvellaan, että Pluton kiviydin onkin luultua lämpimämpi.
Singer ja hänen ryhmänsä työskentelevät nyt löytääkseen selityksen sille, mikä on saanut tulivuoret purkautumaan.
”Kryovulkaaninen toiminta alueella on suhteellisen nuorta Pluton historiassa, mikä saattaa viitata siihen, että planeetan sisässä on lämpimämpää kuin tähän asti on uskottu. Tämä lämpö voi synnyttää kryovulkaanista toimintaa”, sanoo Kelsi Singer Sci-News.com-sivustolle.