Mistä alkaa kaasuplaneetan pinta?
Kaasuplaneetoilla ei oikeasti ole kiinteää pintaa, mutta tietyssä pisteessä paine vastaa oloja Maan pinnalla.

Saturnusta kutsutaan kaasujättiläiseksi, mutta nimitys on hieman harhaanjohtava, sillä suurin osa planeetan materiasta on nestemäisessä muodossa.
Yksi neljästä suuresta kaasuplaneetasta Aurinkokunnan ulommalla laidalla on Saturnus. Se koostuu lähes pelkästään vedystä ja heliumista, eikä sillä siksi ole varsinaista kiinteää pintaa kuten kiviplaneetoilla eli Merkuriuksella, Venuksella, Maalla ja Marsilla.
Vedyn olomuoto muuttuu
Jos avaruusalus yrittäisi laskeutua Saturnukseen, se jatkaisi matkaansa kohti planeetan ydintä, kunnes paine tai kuumuus tuhoaisi sen.
Kaasuplaneetalla paine ja lämpötila nousevat sitä mukaa kuin lähestytään keskusta.
Ydintä lähestyttäessä myös kaasujen tiheys kasvaa. Noin 1 000 kilometrin päässä ulkolaidalta vety alkaa muuttua nestemäiseksi.
Noin puolivälissä matkalla ytimeen paine on niin kova, että nestemäinen vety muuttuu sähköä johtavaksi eli niin sanotuksi metalliseksi vedyksi.
Ydin on kiinteä
Tutkijat eivät tiedä varmasti, millaista Saturnuksen ytimessä on, mutta teorian mukaan siellä on kiinteää kiveä ja jäätä.
Vaikka lämpötila on lähes 10 000 astetta, jää ei sula, koska paine on 10 miljoonaa kertaa niin suuri kuin Maan pinnalla. Se puristaa vesimolekyylit kiinteiksi.
Vaikka kaasuplaneetalla ei ole kiinteää pintaa, muun muassa planeetan koon määrittämiseksi kaasuplaneetan teoreettisena pintana pidetään sitä etäisyyttä ytimestä, jossa paine on sama kuin Maassa merenpinnan tasolla.