Our website does not support Internet Explorer.

To get the best experience on our website and of our content, please use a more modern browser like Edge, Chrome, Safari or similar.

Meteoriitti putoaa Maahan

Meteoriitti – Mikä on meteoriitti?

Asteroidin kappale syöksyy käsittämättömän kovalla vauhdilla Maan yläilmakehään. Ilman kitka kuumentaa sen, ja suuri osa siitä palaa silmänräpäyksessä. Pieni osa jää kuitenkin jäljelle – ja pian sirpale Aurinkokunnasta laskeutuu Maan pinnalle.

Shutterstock

Mikä on meteoriitti?

Meteoriitti on kappale kosmista ainetta, joka on selviytynyt matkasta ilmakehän halki ja pudonnut Maahan.

Meteoriitti voi olla lähtöisin jostakin Aurinkokunnassa kiertävästä planeetasta, kääpiöplaneetasta, asteroidista, kuusta tai komeetasta.

Jos esimerkiksi Marsiin osuu asteroidi, planeetan pinnasta voi irrota kappale, joka sinkoutuu avaruuteen ja saattaa myöhemmin pudota Maahan Mars-meteoriittina.

Useimmiten meteoriitit kuitenkin ovat peräisin itse asteroideista.

Meteoriitteja on monen eri kokoisia. Jotkin meteoriitit painavat useita kiloja, kun taas toiset ovat käytännössä vain pölyhiukkasia.

Nasan mukaan Maahan putoaa joka päivä noin 48,5 tonnia kosmista ainetta, ja Maasta on löydetty yli 50 000 meteoriittia.

Meteoriitit jaetaan koostumuksensa mukaan eri tyyppeihin.

Meteoriittien kolme ryhmää:

  • Kivimeteoriitit
  • Rautameteoriitit
  • Kivi-rautameteoriitit (oliviinipitoiset rautameteoriitit eli pallasiitit)

Noin 80 prosenttia meteoriiteista on kivimeteoriitteja. Loput ovat rautameteoriitteja tai raudan ja kiven sekoitusta.

Tutkijat arvelevat, että kivimeteoriittien materiaali on peräisin muun muassa siitä alkuperäisestä aineesta, josta Aurinkokunta aikoinaan muodostui.

Rautameteoriittien uskotaan olevan lähtöisin metallisista asteroidien ytimistä, kun taas kivi-rautameteoriitit useimpien tutkijoiden käsityksen mukaan ovat muodostuneet sulaneen asteroidin rautaytimen ja kivivaipan rajakerroksessa.

Meteoriittien kolme pääryhmää jaetaan vielä alaryhmiin.

Kivimeteoriitit esimerkiksi jaetaan kondriitteihin ja akondriitteihin. Kondriiteissa on ainakin osittain jäljellä niiden alkuperäinen rakenne niiden muodostumisen ajalta, kun taas akondriitit ovat sulaneet ja niiden alkuperäinen geologinen rakenne on muuttunut. Niiden mineraalirakenteet ovat todennäköisesti peräisin vulkaanisista prosesseista.

Kondriitit sisältävät pieniä jyväsiä eli kondreja, mistä niiden nimikin tulee. Kondriiteissa on esimerkiksi pieniä silikaattijyväsiä, jotka ovat muodostuneet Aurinkokunnan varhaisessa historiassa. Akondriitit eivät sisällä kondreja.

Kivimeteoriitti

Kivimeteoriitteihin kuuluvat kondriitit sisältävät pieniä silikaattijyväsiä.

© Jesper Grønne

Meteoriittien tunnusmerkit

Kun meteoriitti kulkee Maan ilmakehän läpi, suurin osa siitä palaa poroksi. Usein alkuperäisestä aineesta on jäljellä vain viisi prosenttia, kun meteoriitti putoaa maanpinnalle asti.

Matkallaan Maata kohti meteoriitti muodostaa ohuen, mustan, pyöreälinjaisen sulamiskuoren.

Tämä sulamiskuori on tärkein vasta pudonneen meteoriitin tunnusmerkki. Tuoreena se on usein kiiltävä.

Meteoriitin sulamiskuori

Hiljattain pudonneen meteoriitin voi tunnistaa mustasta sulamiskuoresta, joka muodostuu sen iskeytyessä Maan ilmakehään.

© Jesper Grønne

Jos meteoriittia ei heti löydetä, sen musta sulamiskuori häviää vähitellen ja meteoriitti alkaa muistuttaa tavallista kiveä tai ruostunutta raudan kappaletta.

Meteoriitin tunnusmerkkejä:

  • Hiljattain pudonneessa meteoriitissa on musta, pyöreälinjainen sulamiskuori.
  • Kivimeteoriitti on raskaampi kuin tavallinen kivi, siinä on pieniä metallijyväsiä, ja se voi olla magneettinen.
  • Rautameteoriitti tai rauta-kivimeteoriiitti on hyvin raskas ja magneettinen.
  • Rautameteoriitti tai rauta-kivimeteoriitti on ruosteinen, jos se ei ole pudonnut aivan hiljattain.
  • Meteoriitissa – sen tyypistä riippumatta – ei yleensä ole kaasurakkuloita.
  • Suurissa meteoriiteissa on joskus pyöreitä kuoppia, niin sanottuja sormenjälkiä, koska osa aineesta on sulanut pois. Kuopat muistuttavat sormella pehmeään saveen tehtyjä jälkiä.
Sormenjäljiksi nimitettyjä kuoppia meteoriitissa

Luonteenomaiset pinnan kuopat tunnetaan myös nimellä regmaglypt.

© Jesper Grønne

Näin voit löytää meteoriitin

Monia meteoriitteja ei koskaan löydetä eikä siten myöskään analysoida.

Meteoriitteja iskeytyy Maahan joka vuosi suuria määriä, mutta aikojen kuluessa niistä on löydetty vain hyvin pieni osa.

Kun meteoriitit putoavat Maahan, niistä jää yleensä matkan varrella taivaalle vaikuttavan näköinen tulipallo. Sitä voi seurata sokkiaallon aiheuttama pamaus, joka johtuu äänivallin murtumisesta.

Kansainvälisen meteorijärjestön IMOn nettisivuilla kamerat seuraavat jatkuvasti putoavien meteorien synnyttämiä tulipalloja eri puolilla maailmaa.

Jos useampi kamera vangitsee taivaalta tulipallon, on mahdollista laskea meteorin:

  • Nopeus
  • Korkeus
  • Suunta
  • Putoamiskulma
  • Jarruttamisvauhti
  • Rata avaruudessa (mistä se on tulossa)
  • Mahdollinen putoamiskohta (missä se on nyt).

Putoamisalueella kannattaa tähyillä mustia kiviä, jotka ehkä ovat iskeytyneet kappaleiksi, joissa ehkä on aiemmin tekstissä mainittuja "sormenjälkiä" ja jotka ovat magneettisia.

Etsintäretkelle kannattaa ottaa mukaan magneetti, muovipussi, kamera ja pieni lapio – meteoriitti on nimittäin hyvinkin voinut työntyä osittain pehmeän maanpinnan alle.

Metalli-ilmaisimestakin voi olla hyötyä, jos meteoriitti on rautapitoinen eikä se ole helposti näkyvissä.

Tulipallo

Tulipallo valaisee yötaivasta.

© Jesper Grønne

Mikä on meteoroidin, meteorin ja meteoriitin ero?

Meteoroidit ovat hyvin pieniä kappaleita, jotka kiertävät Aurinkokunnassa.

Kun meteoroidit osuvat Maan ilmakehään, niiden taivaalle jättämä loistava jälki on meteori. Se on sama valoilmiö, joka tunnetaan yleisesti tähdenlentona.

Jos valo on hyvin voimakas, kyseessä on tulipallo, jota kutsutaan myös nimellä bolidi.

Jos meteori ei pala kokonaan ilmakehässä, maanpinnalle putoaa meteoriitti.

Meteoriitit Suomessa

Suomessa on virallisesti rekisteröity 12 meteoriittia sekä 11 törmäyskraatteria.

Kokoelmasta puuttuu kuitenkin tärkeä meteoriitti.

Kuuluisa Marjalahden meteoriitti iskeytyi maahan vuonna 1902, kun Suomi kuului Venäjän keisarikuntaan, ja siksi se on rekisteröity venäläiseksi.

Marjalahden meteoriitti on 44,8 kiloa painava rauta-kivimeteoriitti. Samana vuonna Norjaan putosi täsmälleen saman tyyppinen meteoriitti. On mahdollista, että niillä on yhteinen alkuperä.

Marjalahden meteoriitti

Marjalahden meteoriitti, jonka rautaan on kerrostunut kauniita oliviinikiteitä.

© Anne Black

Toinen tärkeä suomalainen meteoriitti on Bjurbölen meteoriitti.

Virallisesti siitä kerättiin palasia 330 kilon verran vuonna 1899 meren jäähän tulleen suuren reiän alta. On kuitenkin huhuttu, että palasia olisi kerätty yhteensä noin 400 kiloa, josta osan löytäjät olisivat pitäneet itse tai myyneet.

Suomessa ei ole velvollisuutta toimittaa löydettyä meteoriittia Helsingin yliopiston alaiseen Luonnontieteellisen museoon, mutta kannattaa antaa se sinne tutkittavaksi ja mahdollisesti jättää ainakin näyte siitä museoon.

Lue myös:

Kirjaudu sisään

Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
Näytä Piilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!

Nollaa salasana

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin saat ohjeet salasanasi nollaamiseksi.
Tarkista sähköpostiosoite

Tarkista sähköpostisi

Olemme lähettäneet sinulle sähköpostia osoitteeseen . Siinä on ohjeet, joiden avulla voit nollata salasanasi. Jos et ole saanut sähköpostia, tarkista, että se ei ole joutunut roskapostin joukkoon.

Anna uusi salasana.

Nyt sinun pitää antaa uusi salana. Salasanassa pitää olla vähintään 6 merkkiä. Kun olet luonut uuden sanasanan, sinua pyydetään kirjautumaan sisään palveluun.

Salasana vaaditaan
Näytä Piilota