Suurin osa avaruudesta tulevista kappaleista palaa niiden saavuttua Maan ilmakehään. Lisäksi osa niistä voi törmätessään maahan hajota kappaleiksi tai haihtua ilmaan.
Se, kuinka paljon meteori itista jää jäljelle, riippuu pitkälti koosta ja törmäyksessä vapautuvasta energiasta.
Kappale saattaa kestää matkan ilmakehän läpi ja törmäyksen vain, jos se ei ole kovin suuri ja siinä on paljon kiveä tai rautaa. Meteoriittikiviä on löydetty maasta joitakin tuhansia ja niiden sirpaleita huomattavasti enemmän.
Jättimeteori iskeytyi Arizonaan 50 000 vuotta sitten
Vuosittain Maan pinnalle putoaa muutama tuhat nyrkinkokoista tai sitä suurempaa kosmista kappaletta, mutta niistä löytyy vain osa, sillä useimmat päätyvät mereen tai asumattomille seuduille.
Joskus harvoin Maahan osuu useiden tonnien painoisia kappaleita. Tällöin törmäys on erittäin voimakas, ja kappale todennäköisesti hajoaa tai höyrystyy. Noin 50 000 vuotta sitten Arizonaan Yhdysvaltoihin törmännyt lohkare sai aikaan niin sanotun Barringerin kraatterin.
Barringerin kraatteri
Arizonaan iskeytyneen 50-metrisen meteoriitin massa oli noin 300 000 tonnia. Kun kappale törmäsi Maahan, sen nopeus oli yli 40 000 kilometriä tunnissa.
Vredefortin kraatteri
Todella isot meteoriitit, jotka synnyttivät muun muassa 380 kilometriä leveän Vredefortin kraatterin Etelä-Afrikassa, porautuivat todennäköisesti maankuoren läpi ja painuivat kuoren alla olevaan pehmeän kivimassan muodostamaan vaippaan.
Arizonan meteoriitti-iskussa vapautui energiamäärä, joka vastaa 2,5 miljoonaa tonnia TNT:tä eli 150 kertaa Hiroshimaan pudotetun atomipommin räjähdyksessä vapautunut energiamäärä.
Iskun tuloksena syntyi läpimitaltaan yli kilometrin laajuinen kraatteri.
Vuonna 1928 astronomi F. R. Moulton laski, että iskussa vapautunut energiamäärä oli niin suuri, että meteoriitti höyrystyi kokonaan.
Nykyiset laskelmat vahvistavat Moultonin arvion. Tietokonesimulaatioissa on pystytty osoittamaan, että meteoriitti oli lähes sulanut jo saavuttaessaan maan pinnan. Sen jälkeen se levisi ympäristöön metallihiukkasista koostuvana tomuna.
Kun Maahan törmäsi muutama miljardi vuotta sitten kilometriluokan asteroideja, myös ne hajosivat metallitomuksi, joka sekoittui kallioperään. Nykyisin näiltä putoamisalueilta louhitaan kaivannaisia.