Törmäyksissä syntyvä kitka kuumentaa meteorit ja synnyttää ablaation eli saa niiden ulkokerroksen haihtumaan.
Tähdenlento on hehkuva plasmaa
Pinnan haihduttua meteori alkaa muutenkin hävitä. Kuumuus ja vapautuneet kaasut muodostavat hehkuvaa plasmaa, joka piirtää taivaalle hohtavan vanan.
Meteorin koosta riippuu, näkyykö valo ohikiitävänä tähdenlentona vai tulipallona, joka hehkuu ilmakehässä kirkkaammin ja pidempään.
Vaikka meteori palaa ilmakehässä, se ei häviä aivan kokonaan.
Heti, kun kaasut jäähtyvät, syntyy mikroskooppisia pölyhiukkasia, joiden läpimitta on 12–700 mikrometriä. Pöly sataa Maan pinnalle. Tätä pölyä kertyy pinnalle joka vuosi arviolta noin 5 200 tonnia.
Meteoreista peräisin olevalla pölyllä on iso merkitys Maan ilmakehässä, ja se voi muun muassa muodostaa sadepilviä.
Meteoriitti-iskut ovat harvinaisia
Joka vuosi ilmakehän läpi pääsee noin 10–50 niin isoa meteoria, jotka eivät höyrysty ja murene pölyksi. Kaksi kolmasosaa näistä meteoriiteista päätyy meriin ja neljäsosa putoaa asumattomille alueille.
Puolet törmäyksistä tapahtuu öisin, minkä vuoksi meteoriittien putoamisia havaitaan erittäin harvoin. Tästä syystä avaruuskiviä myös löydetään vain satunnaisesti.
