TIETOJA MERKURIUKSESTA
Merkurius on pienin ja lähimpänä Aurinkoa kiertävä planeetta. Näiden ominaisuuksiensa takia sitä onkin vaikea havainnoida.
Se on usein Auringon takana näkymättömissä, ja Auringon edessä ollessaan se taas peittyy Auringon voimakkaaseen valoon. Parhaiten pientä kiviplaneettaa voi tutkia sen ollessa radallaan Maasta katsottuna kauimpana Auringosta, jolloin sen sanotaan olevan suurimmassa elongaatiossaan.
Merkurius näkyy Maahan parhaiten ollessaan kauimpana Auringosta.
Merkurius näkyy vähän ennen auringonnousua tai pian auringonlaskun jälkeen sen mukaan, kummalla puolella Aurinkoa se on.
Koska kierros Auringon ympäri kestää vain 88 Maan vuorokautta, Merkurius on suurimmassa elongaatiossaan useita kertoja (Maan) vuoden aikana. Merkurius ja Venus ovat ainoat planeetat, joita on helpointa tarkkailla niiden suurimman elongaation aikana. Se johtuu siitä, että ne ovat lähempänä Aurinkoa kuin Maa.
Todiste aika-avaruudesta
Vuosikymmeniä Merkuriuksen radan muutosta yritettiin selittää tuntemattomalla planeetalla. Sitten ilmestyi Einsteinin suhteellisuusteoria.
Merkuriuksen rata muuttuu parin asteen verran vuosisadassa. Einsteinin suhteellisuusteoria selittää sen niin, että Auringon massa taivuttaa aika-avaruutta, mikä sinkoaa Merkuriuksen muuttuneelle radalle.
MERKURIUS-OPAS
TOIMI NÄIN
MISSÄ JA MILLOIN?
Voit nähdä Merkuriuksen tammikuun 7. päivän vaiheilla heti auringonlaskun jälkeen. Vajaan tunnin kuluttua se katoaa horisontin taakse.
Merkurius on nyt Maasta katsottuna niin kaukana Auringosta kuin se voi olla. Silti se on lähellä Aurinkoa ja se näkyy tähden kanssa samalla suunnalla – matalalla horisontin yllä lännessä.
MITÄ NÄET?
Merkurius on niin kirkas, että se loistaa auringonlaskun jälkeisessä iltahämärässäkin. Kiikarilla voit nähdä, että planeetalla on vaiheet kuten Kuulla. Nyt Merkuriuksesta näkyy puolet sen päiväpuolesta ja puolet yöpuolesta.
LISÄÄ MERKURIUKSESTA
Aurinkokunnan pienin planeetta kutistuu
Merkurius on Aurinkokunnan sisin planeetta, mikä tekee siitä tulikuuman ja vaikeasti tutkittavan.
Ensimmäinen sinne lähetetty luotain oli Mariner 10 vuonna 1974, ja jatkuva planeetan tarkkailu on paljastanut, että Merkurius kutistuu.
Sen kokoon vetäytyminen ilmenee niin, että sen pinnasta kohoaa esiin jyrkkiä kallioseinämiä.
Merkurius numeroina
TUTKIMUS
Vaikka Merkurius sijaitsee tutkimuksen kannalta hankalasti Auringon lähellä, Nasa on kaksi kertaa lähettänyt sinne luotaimen.
Ensimmäinen oli Mariner 10, joka 1974–1975 lensi kolmesti pienen kiviplaneetan ohi. Luotaimen mittauksista ilmeni, että Merkuriuksella on magneettikenttä samoin kuin Maalla.
Toisen tutkimusmatkan teki MESSENGER-luotain. Se lensi ensin 2008–2009 kolme kertaa Merkuriuksen ohi.
Vuonna 2011 se asettui planeetan kiertoradalle ja lähetti kolmen vuoden kuluessa Maahan 277 000 kuvaa. Tehtävänsä päätteeksi se iskeytyi planeetan pintaan.
VIRSTANPYLVÄÄT
1631: Merkuriusta katseltiin kaukoputkella
Tähtitieteilijät Thomas Harriot ja Galileo Galilei tarkkailivat Merkuriusta ensimmäisinä. Tämän mahdollisti tuolloin upouusi keksintö: kaukoputki.
1965: Tutkahavainnoista selvisi pyörähtely
Tutka paljasti planeetan kierto- ja pyörähdysajan suhteeksi 3:2. Se pyörähtää kolmesti akselinsa ympäri aina kahta Auringon kiertoa kohden.
1974–1975: Luotain kartoitti planeetan pintaa
Nasan Mariner 10 -avaruusluotain aloitti Merkuriuksen kartoituksen valokuvaamalla noin 45 prosenttia planeetan pinnasta.
1991: Merkuriuksesta löydettiin jäätä
Puertoricolaisen Arecibon observatorion tutkasignaalit paljastivat epätavallisia läiskiä Merkuriuksen navoilta. Ne osoittautuivat jääksi.
2008–2009: Uusi luotainvierailu
Neljä vuotta laukaisun jälkeen MESSENGER-luotain saapui Merkuriukseen. Sen vauhtia ja sijaintia säädettiin niin, että se saattoi asettua planeetan kiertoradalle keväällä 2011.
2011: Luotain kuvasi 95 prosenttia planeetasta
MESSENGER alkoi ensimmäisenä aluksena kiertää Merkuriusta. Kun se lopuksi iskeytyi planeetan pintaan vuonna 2015, se oli ottanut 277 000 kuvaa.
2016: Geologi löysi kuvista valtavan halkeaman
Merkuriuksen pinnan kuvia analysoinut geologi Thomas Watters havaitsi halkeamia ja jyrkkiä kallioita, joita ilmestyy pintaan planeetan kutistuessa.
TULEVAISUUS
Luotain asettuu Merkuriuksen kiertoradalle vuonna 2025
Euroopan avaruusjärjestö Esa laukaisi 20. lokakuuta 2018 BepiColombo-luotaimen kohti Merkuriusta.
Etäisyys Maasta Merkuriukseen on 77 miljoonaa kilometriä, mutta BepiColombon täytyy taivaltaa peräti 8,9 miljardia kilometriä päästäkseen perille.
Magneettikenttää tutkitaan
Luotaimen toinen satelliitti tutkii planeetan magneettikenttää. Se muistuttaa Maan magneettikenttää.
Merkuriuksen pinta kartoitetaan
Toisen satelliitin tehtävä on kartoittaa planeettaa ja selvittää sen sisäosien koostumusta, jotta tutkijat saavat kokonaiskuvan planeetan geologisesta historiasta.
Lasersäteet laativat 3D-kartan
Molemmat satelliitit mittaavat maaston korkeutta lasersäteiden avulla. Näin Merkurius kartoitetaan kolmiulotteisesti.
Avaruusluotaimen vauhti nimittäin kiihtyy matkalla aivan liikaa, ja siksi sen on matkalla jarrutettava tekemällä kierros Maan ympäri, lentämällä kaksi kertaa Venuksen sivuitse ja ohittamalla Merkurius kuusi kertaa.
Kun BepiColombo pääsee perille Merkuriuksen luo vuonna 2025, se jakautuu kahdeksi satelliitiksi, joista kumpikin asettuu omalle radalleen kiertämään kraatterien kirjomaa kiviplaneettaa.