Ilmahehku
Ilmahehkuksi (airglow) kutsuttu ilmiö koostuu ohuesta, hohtavasta hieman horisontin yläpuolella näkyvästä kerroksesta, jossa saattaa esiintyä eri värejä. Väreihin vaikuttavat ilman sisältämät molekyylit.
Ilmahehku syntyy, kun Auringon kuuma säteily hajottaa päivällä ilmamolekyylejä atomeiksi ja irrottaa atomeista elektroneja.
Kun atomit yöllä yhdistyvät jälleen molekyyleiksi, niistä lähtee heikkoa – usein vihertävää tai punertavaa – hehkua, jonka vuoksi yötaivas ei ole säkkipimeä.
Ilmahehku nähtynä kansainväliseltä avaruusasemalta ISS:ltä.
Ilmakerrokset tuottavat eri värejä
Vihreä hehku syntyy hapesta noin 80 kilometrin korkeudessa. Hieman ylempänä, noin 95 kilometrin korkeudessa, happi tuottaa heikkoa sinistä hehkua, ja 200–300 kilometrissä happi hohtaa punaisena.
Myös alempana, noin 80–90 kilometrissä, happi- ja vetymolekyylit voivat tuottaa punaista väriä. Kellertävä hehku syntyy natriumista. Suotuisissa olosuhteissa voit nähdä ilmahehkun paljain silmin.
Opas ilmahehkuun
Toimi näin
MILLOIN?
Jos haluat tarkkailla ilmahehkua, etsi pimeä paikka maaliskuun 13. päivän uudenkuun aikoihin. Mene ulos aikaisintaan tunti auringonlaskun jälkeen. Voit ihailla ilmahehkua läpi yön.
MISSÄ?
Ilmahehku näkyy parhaiten noin 20 astetta horisontin yläpuolella. Tässä vinossa kulmassa katsot paksumman ilmakerroksen läpi kuin katsoessasi kohtisuoraan ylöspäin.
MITEN?
Ilmahehkua kuvatessasi käytä pitkää valotusaikaa, esimerkiksi 30 sekuntia, jotta kamera ehtii vangita enemmän valoa kuin silmä. Kamera myös tallentaa paremmin värit ja rakenteet.
