Liv under den kambriske eksplosion

Useiden joukkosukupuuttojen syy on selvinnyt

Ikivanhoja kiviä tutkimalla on päästy jyvälle muinaisten ekokatastrofien aiheuttajasta. Yli 350 miljoonaa vuotta sitten kaksi kolmasosaa lajeista hävisi.

Ikivanhoja kiviä tutkimalla on päästy jyvälle muinaisten ekokatastrofien aiheuttajasta. Yli 350 miljoonaa vuotta sitten kaksi kolmasosaa lajeista hävisi.

Shutterstock

Satoja miljoonia vuosia sitten luonto mullistui monta kertaa niin perusteellisesti, että voidaan puhua lajien joukkotuhoista. Niiden syy voi olla niinkin viattomalta kuulostava tekijä kuin metsä.

Tähän päätelmään tultiin tuoreessa tutkimuksessa, joka julkaistiin geologian alan vanhimmassa ja arvostetuimmassa lehdessä, The Geological Society of America Bulletinissa.

Tutkijat kävivät läpi maapallon geologista historiaa yli 350 miljoonan vuoden ajalta. Kemiallisen analyysin kohteena olivat Itä-Grönlannin ikivanhat kivet.

"Analyysimme osoittaa, että todennäköisesti puut rehevöittivät merta, ja siksi levien määrä kasvoi voimakkaasti", toteaa tutkimusjohtaja Gabriel Filippelli.

Øen Ymer i det østlige Grønland

Grönlannin itärannikolla sijaitsevasta Ymer-nimisestä saaresta kerättyjen kivien koostumus valotti sitä, millainen valtameri oli devonikaudella yli 300 miljoonaa vuotta sitten.

© John Marshall, University of Southampton

Juuret ravitsivat vettä

Levien nopea runsastuminen johti tutkijoiden mukaan siihen, että valtameri alkoi kärsiä happikadosta. Devonikaudella 358–419 miljoonaa vuotta sitten meriluonto koki monta lajien joukkosukupuuttona ilmennyttä ekokatastrofia.

On arvioitu, että jopa yli kaksi kolmasosaa lajeista hävisi rehevöitymisen seurauksena. Vesistön rehevöityminen tarkoittaa sitä, että ravinteiden määrän kasvaessa (liikaa) vesikasvit ja kasviplankton lisääntyvät rajusti. Nykyään rehevöitymistä aiheuttavat etenkin lannoitteet ja jätevedet.

Devonikaudella rehevöitymisen takana olivat ilmeisesti metsät. Puut ottivat juurillaan maasta vettä ja ravinteita, ja kun ne kuolivat ja lahosivat, ravinteet pääsivät huuhtoutumaan mereen.

Uhkakuvat uudessa valossa

Tutkijoita kiinnosti Grönlannin lisäksi Skotlannin koillisosan rannikko.

Jo aiemmin oli todettu fosforin määrän vaihdelleen eri aikoina. Vaihtelu kävi ilmi myös uudessa tutkimuksessa. Lisäksi tunnistettiin kosteita ja kuivia ajanjaksoja. Koska maanpinnan kasvipeite riippuu sademäärästä, voidaan olettaa, että kuivina kausina puita oli vähemmän.

Mielenkiintoinen yhteys löytyi sadannan ja fosforin määrän väliltä. Kun satoi vähän, meressä oli enemmän fosforia. Tämä on tulkittavissa niin, että puiden sisältämä fosfori vapautui, kun ne kuolivat. Ravinteita huuhtoutuu paljon silloin, kun sitovaa kasvipeitettä ei ole.

Metsät eivät ole pitkään aikaan aiheuttaneet vastaavia ekokatastrofeja sen ansiosta, että luonto kykenee kumoamaan lahoavien puiden vaikutukset.

Tutkijoiden mukaan muun muassa lannoittamisesta ja puutteellisesta jätevesien puhdistamisesta johtuvan rehevöitymisen vaarat näyttäytyvät kuitenkin tutkimuksen jälkeen aivan uudessa valossa. Meriä uhkaa yleisesti happikato.