Voiko Maasta loppua vesi?
Kuinka paljon maapallolla on vettä, kun merivesi, makea vesi ja jää lasketaan mukaan? Ja pysyykö veden määrä maapallolla aina samana?
Maapallolla olevan veden määrä on vaihdellut planeetan historian saatossa ja tekee niin edelleen.
Nykyään maapallolla on vettä noin 1 386 miljardia kuutiokilometriä. Määrään sisältyy merten, järvien ja jokien vesi sekä pohjavesi, ilmassa oleva vesihöyry ja jäätiköiden vesi.
Maapallon historian alkuhämärissä – eli noin neljä miljardia vuotta sitten – jäisten meteoriittien iskeytyminen Maahan toi maapallolle runsaasti vettä ja teki Maasta sinisen planeetan.
Meteoriittien osuminen Maahan on muuttunut harvinaisemmaksi tuon ajan jälkeen, ja nyt elämmekin aikakautta, jonka aikana Maa menettää vettä.
Maa menettää vetyä
Veden katoaminen maapallolta johtuu siitä, että toisinaan hiukkaset päihittävät Maan painovoiman ja karkaavat avaruuteen. Näin käy erityisesti kevyiden vetyatomien kohdalla, jotka yhdessä hapen kanssa muodostavat vesimolekyylin. Joka kerta, kun ilmakehästä poistuu vetyä, menetetään siis veden rakennusainetta.
Maa menettää vettä kolmella tavalla
1. Kuumat atomit karkaavat
Vetyatomit voivat muuttua niin "kuumiksi" – eli saada energiaa ja sen myötä vauhtia –, että ne pääsevät irti Maan painovoimakentästä.
2. Magneettikenttä auttaa
Sähköisesti varautuneiden vetyionien nopeus voi kiihtyä voimakkaasti Maan magneettilinjojen kohdalla. Jos vauhti kiihtyy tarpeeksi, ioni singahtaa avaruuteen.
3. Meteoriitin osumasta vauhtia
Kun meteoriitit osuvat Maan ilmakehään, ne voivat antaa vetyatomeille ja vesimolekyyleille kovan tärskyn, joka potkaisee ne avaruuteen asti.
Laskelmien mukaan vetyä menetetään noin kolme kiloa sekunnissa. Nykyisellä tahdilla maapallolta loppuu siis vesi kolmen miljardin vuoden kuluttua – mutta niin käy tietysti vain, jos mistään ei saada uutta vetyä.
Tulivuoret nostavat vettä Maan syvyyksistä
Uuden veden ei tarvitse tulla maapallolle avaruudesta – sitä voidaan saada myös Maan syvyyksistä.
Yli 50 kilometrin syvyydestä nousevaa vettä ei pidetä normaaliin veden kiertokulkuun kuuluvana. Osa tästä vedestä voi olla peräisin Maan syntyhetkistä, kun taas osa on peräisin hitaasta geologisesta prosessista, jossa maanpinnan ainekset vajoavat vähitellen Maan sisuksiin.
Kun maankuoren laatat vajoavat maapallon vaippaan ja sulavat, niistä vapautuu vesimolekyylejä, jotka voivat tulivuorenpurkauksessa päästä taas pintaan.