Maa sai lähes kaiken nykyisen vetensä massiivisessa meteoripommituksessa noin neljä miljardia vuotta sitten. Kun juot lasillisen vettä, samat H2O-molekyylit ovat voineet valua myös muinaisen dinosauruksen kurkusta alas.
Vettä kuitenkin syntyy ja tuhoutuu koko ajan kemiallisissa prosesseissa, muun muassa ihmisen elimistössä.
Kun esimerkiksi elimistösi polttaa sokeria glukoosin – C6H12O6 – muodossa, glukoosiin yhdistyy kuusi happimolekyyliä. Tuloksena on energiaa sekä kuusi CO2-molekyyliä ja kuusi vesimolekyyliä.
Ja vesimolekyylit puolestaan hajoavat, kun kyseessä on vastakkainen prosessi eli kasvien yhteyttäminen.
Maasta vuotaa vetyä
Maan vesivarannot eivät kuitenkaan ole täysin muuttumattomia. Planeetta vastaanottaa koko ajan pieniä määriä kosmista vettä meteorien mukana. Samalla Maa kuitenkin menettää hiukkasia, jotka karkaavat ilmakehästä.
Maasta katoaa pääasiassa kahta kevyttä kaasua, vetyä ja heliumia. Vetyä karkaa kolme kiloa ja heliumia 50 grammaa joka sekunti.
Kun ilmakehästä katoaa vetyä, menetämme vettä, tosin vesi ei karkaa vetenä (H2O), vaan veden rakennuspalikoina. Koska kato on niin pientä, kuluu onneksi monta miljardia vuotta, ennen kuin se muodostuu ongelmaksi.
Veden kiertokulku
1. Elimistö sulkee kosteuden sisäänsä
Vesi kiertää sinussa, muissa eliöissä ja ympäristössä. Veden määrän elimistössä pitää kuitenkin pysyä suhteellisen vakiona. Jos vettä katoaa 5–8 prosenttia, veden puute aiheuttaa muun muassa pyörryttävän olon.
2. Taivas ja meri jakavat vettä
Vettä höyrystyy pinnalta ilmaan, mistä se sataa jälleen maahan. Vesimolekyyli on keskimäärin yhdeksän päivää ilmakehässä, 100 vuotta järvessä, 300 vuotta pohjavedessä ja 3 000 vuotta meressä.
3. Vettä piilossa pinnan alla
Mantereiden liike vetää vettä tuhansien kilometrien syvyyteen. Vettä nousee pinnalle tulivuorien kautta. Tutkijat arvioivat, että Maan sisässä on kolme kertaa niin paljon vettä kuin merissä.