Vesi on hapen ja vedyn muodostama kemiallinen yhdiste. Maailmankaikkeudessa on paljon enemmän vetyä kuin happea, jota syntyy vain suurissa tähdissä. Happea leviää avaruuteen tähtien nova- tai supernovaräjähdyksissä.
Aurinkokuntamme alkoi kehittyä supernovasta lähtöisin olevan ainepilven laajetessa joka suuntaan. Jokin pilven osa oli kuitenkin hieman ympäristöään tiheämpi. Suuremman painovoiman vuoksi alue veti puoleensa lisää ainetta, joka kasvattaessaan massaa vahvisti painovoimaa.
Kun tihentymässä käynnistyi ydinfuusio, syntyi tähti: Aurinko. Aineen tiivistyminen sai sen ja sitä ympäröivän pilven kiertämään kiihtyvää vauhtia niin sanottuna proto- eli esiplanetaarisena kiekkona. Ajan mittaan kiekon ainekset erottuivat niin, että eri alkuaineet päätyivät eri matkan päähän Auringosta.
Hapesta tuli vettä
Melko harvinaista happea kertyi erityisesti Maan etäisyydelle Aurinkoon.
Lämpötilan vähitellen laskiessa hapesta syntyi happipitoisia molekyylejä, joihin kuuluu myös vesi.
Molekyylit yhdistyivät aina vain suuremmiksi kokonaisuuksiksi, ja lopulta Maan nykyiselle kiertoradalle muodostui koko joukko vesipitoisia pikkuplaneettoja.
1. Supernova antoi happea
Vetyä, heliumia ja metalleja sisältävä aurinkosumu sai happea, kun siihen levisivät supernovajäännökset.
2. Aurinko alkoi säteillä
Painovoiman vaikutuksesta kaasusumusta syntyi tihentymällä Aurinko. Ympäröivä pilvi kiersi kiihtyvää vauhtia ja litistyi protoplanetaariseksi kiekoksi.
3. Happi reagoi vedyn kanssa ja syntyi proto-Maa
Kiekon aine jakautui kehiksi. Valtaosa hapesta päätyi Maan etäisyydelle, ja hapesta alkoi muodostua happipitoisia molekyylejä, kuten vettä. Kehien pienet kappaleet kertyivät suuremmiksi kiertolaisiksi, planeetoiksi. Näin syntyi myös nykyistä maapalloa hieman pienempi proto-Maa.
4. Vesi pursui tulivuorista
Ainekset erottuivat nuoressa Maassa, ja vesi kertyi pinnan tuntumaan. Tulivuoritoiminta paitsi nosti vettä pintaan myös sai aikaan sateita.
5. Vesiplaneetat hävisivät
Proto-Maa puhdisti kiertoratansa pikkuplaneetoista, joissa oli paljon vettä. Vesi vapautui, kun kiertolaiset törmäsivät maapalloon tai paloivat alkuilmakehässä.
Pikkuplaneetat eivät välttyneet yhteentörmäyksiltä, ja kolareiden tuloksena Maan kiertoradalle syntyi yksi hallitseva kiertolainen, niin sanottu proto-Maa. Kehittyvä planeetta oli nestemäinen, ja siinä tapahtui samanlainen ainesten erottuminen kuin Aurinkoa ympäröivässä kiekossa. Vesi asettui pinnan tuntumaan.
Maan sisus oli yhä hyvin kuuma, ja raju tulivuoritoiminta siirsi paljon vettä pintaan aiheuttaen miljoonien vuosien ajan rankkasateita.
Siinä vaiheessa, kun proto-Maa oli muodostunut, se veti painovoimallaan puoleensa muita sen kanssa radan jakavia vesipitoisia kiertolaisia. Näiden sisältämä vesi vapautui joko silloin, kun ne törmäsivät maapalloon, tai silloin, kun ne tuhoutuivat palamalla sen varhaisessa ilmakehässä.
