Vastasyntyneen Maan lämpötilan lasketaan olleen 4,6 miljardia vuotta sitten noin tuhat astetta, mutta lämpötila kohosi radioaktiivisten alkuaineiden hajotessa. Tällöin Maan sisältämät alkuaineet sulivat.
Rautaa ja useita muita raskaita aineita painui Maan keskukseen.
Rauta jähmettyi vähitellen, ja siitä muodostui Maan sisin ydin. Kevyemmät alkuaineet, kuten pii, happi, alumiini, kalsium ja magnesium, jäivät vaippaan ja maankuoreen.
Raudan hakeutuessa Maan keskukseen sieltä vapautui sulamiseen tarvittavaa energiaa. Tämä lämpö vaikuttaa vieläkin ytimen ulommassa osassa, ja siksi se on edelleen nestemäinen.
Maan ulomman ytimen ulkopuolella on vaippa, joka jaetaan alempaan ja ylempään osaan. Vaipan ja ytimen välistä rajaa kutsutaan saksalaissyntyisen seismologin Beno Gutenbergin mukaan Gutenbergin epäjatkuvuuspinnaksi. Vaipan alaosa koostuu silikaattimineraaleista, jotka sisältävät vaihtelevia määriä piitä.
Vaippa jakautuu kahteen kerrokseen luultavasti siksi, että mineraalien vakaus vaihtelee eri kerroksissa vallitsevassa paineessa ja lämpötilassa.
Vaippa koostuu kiinteästä aineesta, mutta silti siinä esiintyy konvektiovirtauksia, joissa Maan sisemmistä osista kulkeutuu lämpöä maanpintaa kohti.
Vaipan ulompi osa eli astenosfääri on osittain sulanutta kiveä. Litosfäärilaatat eli mannerlaatat ja merenpohjalaatat kelluvat sen päällä.
Litosfääri on maapallon uloin, kiinteä kerros, joka käsittää koko maankuoren ja vaipan ulommaisen osan.
Maan pinta
NASA/Shutterstock/Oliver LarsenMaankuori muodostaa puolet Maan uloimmasta kiinteästä kerroksesta. Se käsittää sekä mantereet että merenpohjan. Maankuori sisältää eri aineita kuin sen alla oleva vaippa. Maankuoren aineet sisältävät muun muassa piitä, uraania ja kaliumia. Erityyppiset kivilajit ovat muodostuneet niistä monenlaisissa geologisissa prosesseissa.
Syvyys: 0–75 km
Lämpötila: 0–400 °C
Moho-epäjatkuvuuspinta
Maankuoren ja vaipan raja. Valtamerten alla Mohorovicicin epäjatkuvuuspinta (usein pelkkä Moho) on noin viisi kilometriä syvällä litosfäärissä, mutta vuoristojen alla se on jopa 75 kilometrin syvyydessä.
Syvyys: 5–75 km
Litosfääri on Maan uloin kiinteä osa. Se käsittää maankuoren ja vaipan ylimmän, kiinteän osan. Litosfääri koostuu kahdentyyppisistä laatoista: merenpohjan merellisistä laatoista ja mannerlaatoista. Litosfäärilaatat kelluvat jättimäisten palapelin palasten tavoin alla olevan nestemäisen vaipan (astenosfäärin) päällä.
Syvyys: 0–200 km
Lämpötila: 200–600 °C
Vaippa käsittää maankuoren ja ytimen välissä sijaitsevat kerrokset. Sen kemiallinen koostumus on melko yhtenäinen. Vaippa ulottuu litosfäärin alaosasta Maan ulompaan ytimeen asti. Vaipan alaosassa lämpötila on noin 4 000 astetta, ja osa lämmöstä välittyy ylöspäin. Maankuoren rajalla lämpötila on noin 500 astetta.
Syvyys: 75–2 900 km
Lämpötila: 500–4 000 °C
Mesosfääri käsittää suuren osan vaipasta. Paine kasvaa huomattavasti edettäessä syvemmälle mesosfääriin. Siksi vaipan magnesiumpitoisten silikaattien rakenteen arvioidaan muuttuvan siirryttäessä vaipan yläosasta alaosaan. Rakenteen muutoksen
takia niin sanotut spinelliryhmän mineraalit muuttuvat perovskiittimineraaliksi.
Syvyys: 660–2 900 km
Lämpötila: 500–4 000 °C
Gutenbergin rajapinta
Syvyys: 2 900 km. Runsaasti piitä sisältävän vaipan ja rautapitoisen ytimen raja.
Ulompi ydin on nestemäinen. Se koostuu raudasta ja rautaan sitoutuvista alkuaineista, kuten nikkelistä. Maan magneettikenttä syntyy täällä nestemäisen aineksen virtauksista. Ulompi ydin on todettu nestemäiseksi seismisten tutkimusten perusteella. Sen on päätelty koostuvan raudasta laskemalla sen suhde Maan kokonaismassaan.
Syvyys: 2 900–5 000 km
Lämpötila: 4 000–4 500 °C
Sisempi ydin on kiinteä ja koostuu ulomman ytimen tavoin lähinnä raudasta ja nikkelistä. Myös suurin osa Maan jalometalleista (muun muassa kullasta ja platinasta) sijainnee täällä. Rautaytimen oletetaan muodostuneen noin 500 miljoonaa vuotta Maan syntymän jälkeen. On esitetty, että ydin on saattanut syntyä yhdestä valtavasta rautakiteestä.
Syvyys: 5 000–6 370 km
Lämpötila: 4 500–7 000 °C