Hyppy 36 kilometristä

Korkeusmittarin lukema oli 21 818 metriä. Felix Baumgartner avasi pienen avaruuskapselin luukun, siirtyi kapealle tasanteelle ja piti kiinni vain aukon sivuilla olevista kaiteista.

Maapallo hohti leveänä sinisenä kaarena hänen alapuolellaan. BASE-hyppääjänä hän oli tullut laskuvarjon varassa alas kerrostalojen katolta ja korkeilta kallioilta, mutta nyt hänen edessään oli pitkä pudotus yläilmakehästä.

”Rukoilemme puolestasi, kaveri!” huudahdettiin humoristiseen sävyyn valvomosta. Felix taivutti hieman polviaan, irrotti otteensa kaiteista ja hyppäsi jalat edellä tyhjyyteen.

Vähän ajan kuluttua hän pyörähti ympäri niin, että hänen päänsä kääntyi alaspäin. Sitten hän oikaisi jalkansa, painoi käsivartensa vartaloa vasten ja alkoi kiitää ohuen ilman läpi kuin eräskin tunnettu sarjakuvasankari.

Maailman ensimmäinen yliääni-ihminen

Hurja ilmalento oli ensimmäinen testi, jolla Felix selvitti edellytyksiään selviytyä varusteillaan vapaasta putoamisesta vielä 14 kilometriä korkeammalta. Varsinaisessa tulikokeessa lähtöpiste nostetaan nimittäin yli 36 kilometrin päähän maanpinnasta.

Felix on asettanut tavoitteekseen olla ensimmäinen yliääni-ihminen eli henkilö, joka rikkoo äänivallin vapaan putoamisen aikana, hypätä ylempää kuin kukaan muu aikaisemmin ja pudota ennätyksel-lisen kauan vapaasti.

Vielä seuraavallakaan testi­hypyllä, joka alkoi 29 kilometristä, hurjapää ei saavuttanut äänen nopeutta, mutta 36 kilometrin korkeus takaa jo riittävän kovan vauhdin. Tästä syystä kukaan ei ole aiemmin edes yrittänyt hypätä yli 31,3 kilo­metristä. Muilta osin testihyppy kyllä vastaa olosuhteita, jotka vallitsevat ennätyskokeen aikana.

Hanke on saanut nimekseen ”Red Bull Stratos” sen takia, että siinä käytettävän avaruuspuvun tekemistä on sponsoroinut itävaltalainen energiajuomayhtiö Red Bull. Vaikka adrenaliinikiksien tuottajana itseään markkinoiva firma tavoittelee näkyvyyttä, hullutuksella on myös merkittävämpi – tai jalompi – päämäärä. Projektissa tutkitaan keinoja tehdä tule­vista avaruusmatkoista nykyistä turvallisempia.

Keho räjähtäisi 14 sekunnissa

Yläilmakehä alkaa noin kymmenen kilometrin korkeudesta. Tämä myös stratosfääriksi kutsuttu ilmakehän toinen kerros sopii olosuhteiltaan ihmiselle erittäin huonosti.

Siellä lämpötila on selvästi pakkasen puolella, auringonsäteet pääsevät etenemään lähes esteettömästi ohuessa ilmassa ja ultraviolettisäteily on yli 100 000 kertaa niin voimakasta kuin maanpinnalla. Lisäksi ilmanpaine on lähellä nollaa.

Ilmanpaine tarkoittaa sitä painoa, joka ilmalla on pinta-alayksikköä kohti mittauskohdan päällä. Strato­sfäärissä Felix Baumgartnerin yläpuolella ei ymmär­rettävistä syistä ole yhtä paljon ilmaa kuin maanpinnalla. Ilmanpaineen laskussa on samalla kysymys myös ilman harvenemisesta. Väheneminen koskee myös happimolekyylejä, joten stratosfäärin ilma on jo liian ohutta ihmisen hengitettäväksi.

Ihminen ei kestäisi yläilmakehän olosuhteita ilman avaruuspukua, vaan hän kuohuisi 14 sekunnissa kuin ravistettu limsapullo avattaessa, koska veri laajenee matalan paineen takia.

Felix kerää tietoa kehonsa reaktioista henkensä kaupalla. Havainnot auttavat kuitenkin kehittämään muun muassa uusia varusteita avaruuslentäjille ja laskuvarjohyppääjille.

Elävä legenda antaa taustatukea

Testihyppy alkoi – aivan niin kuin varsinainen ennätyskoekin on tarkoitus aloittaa – Yhdysvaltojen lounaiskolkan karulta aavikolta Roswellin liepeiltä.

Ennen h-hetkeä ilmapiiri Red Bullin valvomossa oli sähköinen, sillä sään selkenemistä ja tuulen tyyntymistä oli jouduttu odottelemaan hyvä tovi.

Valmisteluja oli tehty viisi vuotta noin sadan eri alojen asiantuntijan voimin. Monet heistä olivat Nasan entisiä lento- ja avaruustekniikan eksperttejä.

Kun aamuaurinko jo paahtoi aavikkoa, kaasupalloa ryhdyttiin täyttämään heliumilla. Pallon kasvettua melkeinpä pilvenpiirtäjän mittoihin siihen kiinnitettiin nostovaunun avulla kellomainen kapseli. Samaan aikaan Felix pukeutui avaruuspukuunsa. Sitten hänet avustettiin kapseliin.

Kun kello oli 8.10, pallo päästettiin vetämään kapselia yläilmoihin. Hetken aikaa kapseli heilahteli huolestuttavasti puolelta toiselle, mutta liike rauhoittui pian. ”Se on menoa nyt, Felix! Hieno homma, vai mitä!?” todettiin valvomosta karhealla miehen äänellä.

Puhuja oli 83-vuotias Joe Kittinger – ainoa ihmi­nen, joka tiesi, miltä todellisuudessa tuntuu kiitää ilmakehän läpi ihmisohjuksena. Vuonna 1960 hän hyppäsi Yhdysvaltojen ilmavoimien koelentäjänä 31
kilometrin korkeudesta. Hän saavutti 988 kilometrin tuntinopeuden. Hänen ennätystään ei ole useista yrityksistä huolimatta sittemmin rikottu.

Šokkiaallot voivat repiä puvun riekaleiksi

Felixin käyttämä puku on huippusaavutus lajissaan. Se suojaa erinomaisesti lämpötilan ja paineen vaihteluilta. Siitä huolimatta, että lähes kaikkea on testattu ja harjoiteltu etukäteen monituisia kertoja, jotakin keskeistä jää jäljittelemättä. Äänivallin rikkomista ei pystytä harjoituksissa matkimaan.

Yliäänipamaus on koko hankkeen suurin mörkö ja tietenkin myös pelon aihe. Kun Felix hyppää 36 kilometrin korkeudesta, hänen odotetaan murtavan äänivallin vajaan 1 125 kilometrin tuntinopeudella 30 sekunnin kuluttua.

Eniten mieltä askarruttava kysymys on, mitä tapahtuu, kun äänen nopeus ylittyy. Alkaako Felix esimerkiksi kieppua? Suojaako hänen pukunsa tarpeeksi hyvin? Toimivatko gps-laitteet, kun vauhtia on enemmän kuin äänen no­peus? Pystyykö jarruvarjo vakauttamaan hyppääjän?­

Kukaan ei osaa vielä vastata kysymyksiin. Eikä niihin saadakaan vastauksia ennen Felixin ennätyskoetta. Pahiten huolestuttaa kuitenkin epätietoisuus siitä, mitä tapahtuu, kun osa kehosta on jo rikkonut äänivallin, mutta osa ei ole vielä saavuttanut äänen nopeutta.

Jos esimerkiksi ylävartalo alkaa kiertyä, veri pakkautuu painovoiman vaikutuksesta raajoihin ja Felix on vaarassa menettää tajuntansa, koska aivot eivät saa riittävästi happea. Toinen riskitekijä ovat šokkiaallot. Ne voivat törmätä yhteen ja saada aikaan räjähdystä muistuttavan tapahtumasarjan. Pahimmassa tapauksessa ne vahingoittavat avaruuspukua niin, että se repeytyy.

Kädet jäätyivät kalikoiksi

Äänivallin murtamiseen liittyvät huolet olivat tois­sijaisia, kun Felix lähti suorittamaan koehyppyään 21 kilometristä, sillä olennaista oli vain todistaa, että hän kestää ilmalennon stratosfääristä. Kello 9.50 itävaltalainen laskeutui noin puolitoista tuntia kestäneen seikkailun jälkeen laskuvarjollaan maahan.

Felix oli muuten hyvässä kunnossa, mutta hänen kätensä olivat saaneet kylmää, kun hän läpäisi kerroksen, jossa oli 68 astetta pakkasta. Muuten varusteet olivat suojanneet häntä odotetusti. Viiden vuoden työ ei ollut mennyt hukkaan.

Felix oli pystynyt putoamaan vapaasti 3 minuuttia 33 sekuntia 587 kilometrin tuntinopeudella täysin hallitusti, ennen kuin varjo aukesi 2 405 metrissä. Hanke eteni siis lupaa­vasti kohti loppuvuoden ennätyskoetta.