Vettä Kuussa - meteorikraatteri

Nyt meillä on todisteita Kuun vedestä

Vedensaanti on tulevaisuuden miehitettyjen kuulentojen kannalta ratkaisevan tärkeää. Nyt tutkijat ovat löytäneet kuupölystä kiistattomia todisteita vedestä – ja vieläpä molemmilta navoilta.

Vedensaanti on tulevaisuuden miehitettyjen kuulentojen kannalta ratkaisevan tärkeää. Nyt tutkijat ovat löytäneet kuupölystä kiistattomia todisteita vedestä – ja vieläpä molemmilta navoilta.

NASA/GSFC/Arizona State University

Vettä Kuussa

Kuussa on vettä.

Näin Nasa nyt toteaa aiempaa suuremmalla varmuudella kahdessa artikkelissa, jotka on juuri julkaistu Nature Astronomy -tiedelehdessä.

Tulevaisuuden astronauteilla olisi siten käytössään varma veden lähde Kuun pinnalla, ja pysyvälle kuuasemalle voitaisiin löytää paras mahdollinen rakennuspaikka.

TARJOUS SINULLE: Näin pääset lähelle Kuuta

Kuuhun on 384 000 kilometriä, mutta tehokkaalla kiikarilla pääset tarkastelemaan Kuun meteoriittikraattereita ja vuoriketjuja kuin läheltä.


Saat oman kiikarin ja Tieteen Kuvalehden tilauksen VAIN 19,90 eurolla. Napsauta tästä, niin pääset tarjoukseen.

Heijastunut auringonvalo paljastaa Kuusta vesimolekyylejä

Nasan tutkijat ovat tarkkailleet Kuuta lentävällä SOFIA-teleskoopilla.

Boeing 747 -koneen sisään rakennettu teleskooppi lentää niin korkealla, että 99 % ilmakehän vesihöyrystä jää sen alapuolelle. Siksi se voi havainnoida taivaankappaleiden lähettämää infrapunasäteilyä.

SOFIA-teleskooppia voidaan, toisin kuin muita avaruusteleskooppeja, päivittää ja säätää joka kerta, kun sitä kuljettava lentokone laskeutuu.

© Carla Thomas/NASA

Lentävä teleskooppi on tutkinut Kuuta

Uuden havainnon on tehnyt lentävä teleskooppi SOFIA eli Stratospheric Observatory for Infrared Astronomy.

Teleskooppi on sijoitettu Boeing 747 -jumbojettiin, jonka takaosaa on vahvistettu niin, että runko ei katkea, kun sen kyljestä avataan 13 700 metrin korkeudessa neljän neliömetrin laajuinen liukuovi.

Tällä 2,5-metrisellä teleskoopilla on kiertoradaltaan vapaa näkymä avaruuden lämpösäteilyyn, jota ei voi erottaa maanpinnalta, koska ilmakehän vesihöyry imee sen itseensä.

Monet avaruuden kappaleet lähettävät käytännössä kaiken energiansa infrapuna- eli lämpösäteilynä, ja siksi SOFIAn kaltaiset teleskoopit ovat usein ainoa keino tarkkailla niitä.

SOFIA voi sisäänrakennetulla hyvin tarkalla spektrometrillaan havaita erilaisten, esimerkiksi tähtisumuista tai planeetan kaasukehästä peräisin olevien, molekyylien tunnusmerkit.

Laitteet ovat aiemmin löytäneet merkkejä Marsin kaasukehän vesihöyrystä ja universumin ensimmäisestä molekyylistä.

SOFIAssa on spektrometri, joka pystyy kohdistamaan mittauksen hyvin tarkkaan tietylle infrapunaspektrin aallonpituudelle.

SOFIA on tutkinut spektrometrillaan infrapunasäteilyä auringonvalosta, joka on heijastunut Kuun pintaan. Siellä eri molekyylit vangitsevat säteilystä eri aallonpituuksia ennen kuin säteily heijastuu.

Spektrometrin suuren erottelukyvyn ansiosta tähtitieteilijät ovat nyt voineet todeta, että heijastunut valo lähettää tietynlaisen tunnusmerkin suunnilleen 6 mikrometrin kohdalla spektrissä – ja se voi johtua vain yhdestä molekyylistä, H2O:sta eli vedestä.

Aiemmissakin tutkimuksissa on löydetty vastaavia todisteita vedestä, mutta löydöt tehtiin noin 3 mikrometrin kohdalta, missä poikkeama teoriassa voisi johtua myös niin sanotusta hydroksyyliyhdisteestä. Tämä epäilys on nyt raivattu pois tieltä.

Nyt arvellaan, että 100–400 hiukkasta miljoonasta on vettä.

Loukut vangitsevat Kuun veden

Vesi voi säilyä Kuussa tietynlaisissa koloissa, joita kutsutaan nimellä cold traps eli kylmäloukut. Ne ovat jatkuvasti varjossa, koska ne sijaitsevat lähellä napoja.

Astronomit arvelevat, että varjoisa paikka vangitsee veden jäänä ja suojaa sitä muun muassa lämpöä ja sitä kovaa säteilyä vastaan, jolla Aurinko pommittaa kaasukehätöntä Kuuta.

Vettä Kuun navoilla

Spektroskopiatutkimukset ovat paljastaneet, että Kuun napa-alueilla on vesijäästä koostuvia kraattereita (punaiset pisteet).

© PNAS

Lunar Reconnaissance Orbiter -luotaimen kuvien pohjalta tähtitieteilijät ovat tutkineet kylmäloukkuja, joiden läpimitta vaihtelee kilometristä senttimetriin.

Analyysien mukaan mahdollisesti vettä sisältävät kylmäloukut peittävät noin 40 000 neliökilometriä – eli 0,1 prosenttia – Kuusta sen molemmilla navoilla.

Vesi tekee Kuusta huoltoaseman

Kahden uuden tutkimuksen tulokset osoittavat, että vettä joko syntyy Kuussa tai sitä tulee sinne jostakin luonnollisten prosessien kautta.

Olipa veden alkuperä mikä tahansa, tulevaisuuden astronautit voivat nyt paremmin arvioida, mistä vettä kannattaa etsiä, ja se on avaruuslentojen kannalta ratkaisevan tärkeää.

Runsaita vesivaroja ei tarvita ainoastaan siihen, että kuuaseman asukkaat saavat vettä ja happea ilmaa varten, vaan siitä voidaan myös valmistaa hapesta ja vedystä koostuvia rakettipolttoaineita.

Kun vettä ja rakettipolttoainetta voidaan valmistaa suuria määriä, kuutukikohdalla on ratkaiseva osuus sekä miehittämättömien että miehitettyjen Mars-lentojen tankkausasemana.

Jos 30 vuoden kuluttua tehdään matkoja vielä kauemmas Aurinkokuntaan, voi sekä vedenottopaikoista että polttoainetehtaista Kuussa tulla varsin kannattavaa yritystoimintaa.