Väärä vaikutelma horisontissa kumottavasta Kuusta
Miksi Kuu vaikuttaa suuremmalta, kun se on lähellä horisonttia?
Ilmiön syytä yritettiin selvittää jo antiikin aikaan. Esimerkiksi kreikkalaiset oppineet Aristoteles ja Ptolemaios tutkivat asiaa mutta joutuivat nostamaan kädet pystyyn. Samoin on käynyt kaikille muillekin tutkijoille nykypäiviin asti.
Näköharhalle ei ole mitään fysikaalista selitystä. Taivaanrannassa Kuu on tosiasiassa hieman kauempana kuin loistaessaan korkealla taivaalla. Koska valo siroaa sitä enemmän mitä pitemmän matkan se taittaa ilmakehässä, Kuun pitäisi oikeastaan vaikuttaa joitakin prosentteja pienemmältä, kun se on horisontissa.
Yksinkertaisimman psykologisen selityksen mukaan Kuu näyttää orvolta ollessaan yksin korkealla taivaalla. Tällöin se koetaan pieneksi. Wisconsinin yliopiston tutkija Don McGready on todennut, että vertailukohtien puuttuessa kauas katsovien silmien linssin polttoväli asettuu pariin metriin. Tämä voi pienentää katselukohteen kulmakokoa, joka ilmaisee kohteen avaruudellisen koon tietyllä etäisyydellä kulmaan perustuvana suureena.
Toisen yhdysvaltalaistutkijan, Carl Wenningin, mukaan taivaanrannan tuntumassa olevat kohteet näyttävät kaukaisemmilta kuin pään yläpuoliset (esimerkiksi horisontti vaikuttaa pilviä etäisemmältä). Aivot luulevat Kuun olevan matalalla kauempana ja ”korjaavat” sen kokoa todellista suuremmaksi.
Kiinnostaako Kuu? Lue lisää kuunpimennyksestä.