Nasan Apollo-ohjelmassa Kuusta kerätyt näytteet ovat osoittaneet 49 vuotta myöhemmin, että käsityksissä Maan kiertolaisen geologisesta menneisyydestä on tarkistamisen varaa.
Toisin kuin Maalla Kuulla ei ole nykyään magneettikenttää, joka antaa suojaa kosmista säteilyä vastaan.
Kun astrogeologit analysoivat 1970-luvulla niitä kiviä, jotka Apollo-astronautit toivat Kuusta, he päätyivät siihen tulokseen, että Maan kiertolaisella oli ollut voimakas magneettikenttä noin 3,7 miljardia vuotta sitten.
Ensimmäiset Kuusta vuonna 1972 otettujen näytteiden analyysit vahvistivat Kuulla olleen aikoinaan voimakas magneettikenttä.Tutkimustulos on kuitenkin osoittautunut vääräksi.
Käsitys perustui siihen, että tutkimuksissa Kuun kivistä oli löydetty selviä magnetoitumisen merkkejä.
Tästä syystä päädyttiin dynamoteorian mukaiseen päätelmään: syvällä Kuun sisällä sulat sähköä johtavat aineet saivat virtauksillaan aikaan pysyvän magneettikentän.
Uudet analyysit ovat osoittaneet tuolloisen johtopäätöksen vääräksi. Ensinnäkin nyt tiedetään, että Kuun ydin on ilmeisesti liian kompakti toimiakseen geodynamona, ja toiseksi on voitu esittää paljon todennäköisempi selitys vanhojen kuukivien magneettisille jäljille.
Kun magnetoitumattomat kuukivet altistuivat magneettikentälle, niistä tuli magneettisia, ja siinä tapauksessa, että Kuulla oli tuolloin magneettikenttä, analysoitavien kivien olisi pitänyt olla magneettisia jo keräyshetkellä.
Syynä magnetismin merkkeihin on se, että kiertolaista, jolta puuttuu magneettikentän antama suoja, ovat pommittaneet miljardien vuosien ajan magneettiset komeetat ja asteroidit.
Nasa aikoo palata Kuuhun vuonna 2024, ja uusi käsitys on mielenkiintoinen tulevan kuuohjelman kannalta. Magneettikentän puuttuminen merkitsee nimittäin sitä, että harvinaisia mineraaleja esiintyy luultua enemmän.