Kuu – Miltä Kuun pimeä puoli näyttää?

Kuun takaraivo on kuhmuinen

Kuun Maahan näkymätön, pimeä puoli poikkeaa monin tavoin valoisasta puolesta, jolle ovat ominaisia historiallisista syistä meriksi kutsutut tummat alueet.

Meret ovat laavatasankoja, jotka syntyivät, kun Kuussa oli vielä toimivia tulivuoria. Basalttina tunnettu vulkaaninen kiviaines levisi alaville alueille ja täytti törmäyskraattereita, joita suuret meteorit olivat luoneet.

Kuun pinnanmuodot ovat sen kääntöpuolella toisenlaiset siitä syystä, että sen kamara – kiinteä kuori – on selvästi paksumpi kuin etupuolen. Siksi magma eli kivisula ei päässyt pimeällä puolella yhtä helposti nousemaan pintaan muualla kuin syvimmissä kraattereissa.

Kuu ja teorioita sen synnystä

Siihen, miksi kuoren paksuus vaihtelee, on esitetty useita mahdollisia syitä. Yhden selityksen mukaan Maalla oli aikoinaan toinen, pienempi, kiertolainen, joka sitten törmäsi Kuuhun ja toi näin lisää ainetta Kuun toiselle puolelle.

Viime vuonna julkistetussa teoriassa lähdetään sen sijaan oletuksesta, että erot syntyivät jo silloin, kun Kuumuodostui noin 4,5 miljardia vuotta sitten kahden Aurinkokunnan esiplaneetan kolaroidessa. Toinen niistä oli alkumaapallo, toinen teoreettinen Theia. Törmäys tuotti Maan ja Kuun lisäksi pilven. Se koostui höyrystyneestä kivestä.

Maa pysyi pitkään kuumana ja lämmitti Kuun Maan-puoleista puolta niin tehokkaasti, että pilvi ei jäähtynyt eikä siten myöskään tiivistynyt. Kuun takana lämmittävä vaikutus sen sijaan jäi niin pieneksi, että pilvestä alkoi sataa ainetta. Siksi Kuun kuoresta tuli kääntöpuolella paksumpi.