Kuu ja varsinkin sen synnyttämä vuorovesi-ilmiö ovat vaikuttaneet ratkaisevasti Maan kehitykseen. Varhaisen Maan vuorokausi kesti vain viisi tuntia, mutta miljoonien vuosien aikana vuorovesivoimat jarruttivat maapallon pyörimisliikettä niin, että vuorokausi venyi 24-tuntiseksi.
Ajan mittaan Kuu ajautui kauemmaksi Maasta, mutta sen painovoiman vaikutus Maahan pysyi suurena. Nousu- ja laskuveden vaihtelu loi rannikoille laajoja alueita, joilla merieläimet jäivät ajoittain kuiville. Suurin osa niistä kuoli, mutta miljoonien vuosien aikana osa lajeista sopeutui maaelämään ja ensimmäiset sammakkoeläimet ja hyönteiset alkoivat levitä mantereille.
Maan sisus kuumeni
Vuorovesivoimat vaikuttivat myös pintaa syvemmällä. Niin maankuori kuin sen alla olevat kerroksetkin joutuivat jatkuvaan liikkeeseen. Liike-energia lämmitti Maan sisuksia entisestään niin, että ydin suli. Sula ydin ylläpitää voimakasta magneettikenttää, joka suojaa Maata avaruudesta tulevalta haitalliselta säteilyltä.
Suurimman kiitoksen Kuu kuitenkin ansaitsee siitä, että se on vakauttanut Maan akselin kallistuskulman. Nykyinen 23,5 asteen kallistus tuottaa joskeenkin pysyvät ilmastovyöhykkeet ja säännöllisen vuodenaikojen vaihtelun. Ilman Kuuta Maan kallistuskulma voisi heitellä yli 45 astetta. Siitä seuraisi vaikeasti ennustettavia ilmastonmuutoksia: sademetsät voisivat äkkiä jäädä jään alle. Sellaisissa oloissa ihmislajikin olisi saattanut jäädä kehittymättä.
Kuu antoi vauhtia tähtitieteelle
Jo varhaiset ihmiset seurasivat Kuun vaiheita taivaalla, ja kierto uudestakuusta täyteenkuuhun on ollut keskeinen ajan mittayksikkö useimmissa kulttuureissa.
Kuun vaiheiden tarkkailu johti kalenterien kehittämiseen. Kuun havainnointi auttoi myös ennustamaan auringonpimennyksiä. Vähitellen Kuun ja muiden taivaankappaleiden seuraamisesta syntyi oma tieteenalansa.
Kaikki kuunpimennyksestä.