JOULUN KUU
Juuri ennen joulua näyttäytyvää täysikuuta on kutsuttu Joulun Kuuksi ja Kylmäksi Kuuksi. Se loistaa taivaalla koko komeudessaan joulukuun 22. ja 23. päivän välisenä yönä.
Kylmällä hopeanhohteellaan Kuu varoittaa perinteisesti tulevista talven pakkasista. Samalla se antaa kiinnostuneelle harrastaja-astronomille mainion tilaisuuden tarkkailla Kuun uloimpia kraattereita.
Kuun etelänapaa täplittävät suurten ja pienten meteoriitti-iskujen synnyttämät kraatterit. Koska Kuulla ei ole kaasukehää, meteoriitit iskeytyvät suoraan pintaan vauhdin hidastumatta. Siten jo 30 senttimetrin levyinen kivenkappale voi uurtaa kraatterin, jonka läpimitta on 20 metriä.
Yleensä Kuun kraatterit näkyvät selvimmin 2–12 päivän ajan ennen täysikuuta, etenkin Kuun pinnan valoisan ja pimeän osuuden rajalinjalla. Siinä kohdassa auringonvalo osuu pintaan vinosti ja valaisee kraatterien reunat, kun taas itse kraatterien aukot jäävät pimeään. Kontrasti saa kraatterit näkymään selvästi.
Täysikuun aikana auringonvalo osuu suoremmin kraattereihin ja valaisee ne pohjastaan, jolloin niitä on vaikeampi erottaa. Kuun napojen lähellä olevat kraatterit ovat kuitenkin poikkeus – niihin valo edelleen osuu vinosti niin, että muodostelmissa on selvät kontrastit ja ne näkyvät hyvin Maahan.
Kun kraatterin reuna on Auringon valaisema ja itse kraatteri on varjossa, syntyy kontrasti, jonka ansiosta Kuun arpista pintaa on helppo tarkastella Maasta.
KUUOPAS
Joulunajan Kuu (merkitty rastilla) levittää hopeista hohdettaan talviyöhön ollessaan juuri Kaksosten ja Orionin tähdistöjen välissä.
TOIMI NÄIN:
MISSÄ JA MILLOIN?
Kuu nousee pohjoiskoillisen horisontin ylle 22. joulukuuta noin klo 15.30 Helsingin ja klo 14.30 Oulun korkeudella ja pysyy näkyvissä seuraavaan aamuun. Täysikuu on suurimmillaan (99%) klo 19.48, jolloin se näkyy idässä noin 30 astetta horisontin yläpuolella.
NÄKYVYYS?
Suuret Kuun kraatterit erottuvat tummina läiskinä myös paljain silmin katsottaessa, mutta kiikari tai pieni kaukoputki tuo ne vielä paljon paremmin esiin.
