Hale–Bopp taivaalla

Komeetat kiitävät taivaalla

Komeetat koostuvat pääasiassa jäästä, hiilidioksidista ja muista jäätyneistä kaasuista. Useimpien komeettojen oletetaan tulevan Oortin pilvestä. Oortin pilvi on tutkijoiden mukaan Aurinkokuntaa ympäröivä alue, joka koostuu lukemattomista pienistä jäisistä kappaleista. Oortin pilven lähin osa on löyhästi yhteydessä Aurinkokuntaamme, ja siten Aurinkokunnan painovoima voi vaikuttaa siihen. Siksi oletetaan, että painovoima ajoittain kiskoo komeettoja Oortin pilvestä ja vetää ne Aurinkokunnan sisäosiin. Lähde löytöretkelle artikkeleihimme ja opi lisää komeetoista ja muista taivaankappaleista.

Tunnettuja komeettoja

Useat tunnetut komeetat ovat aikojen kuluessa ohittaneet Maan niin läheltä, että ne on voitu nähdä Maan pinnalta. Kaksi tunnetuinta komeettaa ovat Halley ja Hale–Bopp.

Halleyn komeetta

Halleyn komeetta on ensimmäinen, joka vahvistettiin jaksoittaiseksi komeetaksi. Se tarkoittaa, että sen voi nähdä Maasta paljain silmin aina 75–76 vuoden välein. Viimeksi Halleyn komeetta nähtiin vuonna 1986, ja seuraava mahdollisuus on vuonna 2061. Halleyn komeetta on saanut nimensä brittiläisen tähtitieteilijän Edmond Halleyn mukaan. Hän huomasi, että komeettaa oli aikojen kuluessa tarkkailtu useita kertoja. Ensimmäiset havainnot Halleyn komeetasta on kirjattu jo vuonna 240 eaa.

Hale–Bopp

Halen–Boppin komeetta havaittiin vuonna 1995, ja sen saattoi nähdä paljain silmin peräti 18 kuukauden ajan vuosina 1996–1997. Hale–Bopp vei siten ennätyksen C/1811 F1 -komeetalta, joka näkyi 260 päivää vuonna 1811. Tähtitieteilijöiden arvion mukaan Halen–Boppin komeetan läpimitta on noin 60 kilometriä, ja se on toistaiseksi viimeinen Maan ohittanut suuri komeetta. Halen–Boppin komeetan seuraava Maan ohitus tapahtuu noin vuonna 4385.
Hale–Bopp on saanut nimensä kahden yhdysvaltalaisastronomin, Alan Halen ja Thomas Boppin, mukaan. Nämä havaitsivat komeetan toisistaan riippumatta 23. heinäkuuta 1995.

Halleyn komeetta Maan yllä

© Shutterstock

Komeetan pyrstö

Ikonisinta komeetassa on sen pyrstö, jota se vetää perässään yötaivaalla. Tosiasiassa pyrstöjä on kaksi eikä yksi. Komeetoilla on nimittäin sekä pölypyrstö että ionipyrstö. Molemmat syntyvät komeetan liikkuessa Auringon lähellä. Tästä voit lukea, miten tunnistat näiden kahden pyrstön eron.

Pölypyrstö

Pölypyrstö koostuu pölystä, ja se voi kasvaa jopa 10 miljoonan kilometrin pituiseksi. Pölyä virtaa pois komeetasta, koska komeetan jää höyrystyy. Pölypyrstö ei itsessään loista, mutta se voi heijastaa Auringon valoa ja siksi se voi vaikuttaa loistavan. Pölypyrstö on se osa, jonka voit nähdä paljain silmin.

Ionipyrstö

Ionipyrstö koostuu komeetan ydintä ympäröivän näkyvän kaasukehän – niin sanotun koman – atomeista. Atomit ionisoituvat, kun Auringon ultraviolettisäteilyn varautuneet hiukkaset osuvat niihin. Toisin sanoen atomit menettävät yhden tai useampia elektroneja, ja kaasumaisessa muodossa niistä syntyy plasmaa. Ionipyrstö koostuu siis plasmasta, ja se hehkuu usein sinertävää valoa. Pyrstöstä voi tulla 100 miljoonan kilometrin pituinen, ja se kääntyy aina poispäin Auringosta komeetan liikesuunnasta riippumatta.

Komeetta ja sen kaksi pyrstöä

© Shutterstock