Jupiter on liianpieni tähdeksi

Peter Hyamsin ohjaama elokuva perustuu tieteiskirjailija Arthur C. Clarken teokseen, jossa Maan ulkopuolisen sivilisaation edustajat päättävät asettua asumaan Jupiterin Europa-kuuhun. Hankkiakseen uusille asuinsijoilleen energiaa he muuttavat Jupiterin Aurinkokunnan kakkostähdeksi. On tietysti mahdollista, että Maan ulkopuolisilla sivilisaatioilla on käytössään tekniikkaa, jolla Jupitersaadaan muuttumaan planeetasta tähdeksi, mutta nykyään Maassa tunnetuilla keinoilla sitä ei saada aikaan. Ei myöskään ole mahdollista, että Jupiter muuttuisi tähdeksi itsestään. Nykytietämyksen mukaan fuusioreaktio ei voi käynnistyä taivaankappaleessa, jonka massa on pienempi kuin kahdeksan prosenttia Auringon massasta. Tämä johtuu siitä, että tähden ytimen fuusioreaktio tarvitsee käynnistyäkseen vähintään kolmen miljoonan asteen lämpötilan. Lämpötila taas on riippuvainen paineesta, ja riittävän suuren paineen syntymiseen tarvitaan kyllin suuri massa. Jupiterin massa on vain noin tuhannesosa Auringon massasta, joten planeetan pitäisi saada 80 kertaa lisää massaa voidakseen kehittyä tähden tunnusmerkistön täyttäväksi taivaankappaleeksi. Toisaalta Jupiterilla on jo nyt tähtimäisiä ominaisuuksia. Vanhan, nyttemmin hylätyn, määritelmän mukaan tähdet loistavat omaa valoa (eli tuottavat energiaa), kun taas planeetat heijastavat tähtien valoa. Jupiter – kuten muutkin jättiläisplaneetat – säteilee lähes kaksi kertaa niin paljon energiaa kuin se vastaanottaa Auringosta. Suurin osa säteilystä on lämpösäteilyä. Jättiläisplaneettojen energiaomavaraisuudelle on keksitty monia selityksiä. Todennäköisimpänä pidetään sitä, että heliumin ja sitä raskaampien aineiden vajotessa kohti planeetan keskusta niistä vapautuu energiaa.